Ilonamme täällä ovat siis Jussin sisko Jenni, hänen miehensä Antti ja heidän pieni Akselinsa. Eero ilahtuu kun päiväkodista tullessa kotona on muitakin kuin me ja juoksee rappukäytävässä kovaa vauhtia hissiin ja äkkiä ylös kotiin. Meillä on ollut mukavaa, vaikka on satanut neljä päivää putkeen. Olemme syöneet paljon ja hyvin ja leikkineet junaradalla ja ihastelleet Akselin ryömintänäytteitä ja käyneet kävelyillä sateen lomassa ja tänään etruskimuseossa, Villa Giuliassa, joka on täällä aika lähellä. Kaksi pientä museovierasta tutkivat 2500 vuotta vanhoja saviruukkuja.
Huomiseksi ja sunnuntaiksi on luvattu kauniimpaa; se tarkoittaa retkeilyä ja turismia. Kerron parin päivän päästä, missä on käyty. Tosin itse aion myös uppoutua väitöskirjaan, kuten yleensä lauantaisin.
Päiväkodissa ei mitään uutta aiempaan verrattuna; tänään olin ensimmäisen kerran 10 minuuttia pois, kävin pienellä kävelyllä ulkona. Takaisin tullessani pieni poika jo kovasti odotti eteisessä Christinan kanssa. Ei ollut syönyt palastakaan välipalastaan, vaikka siihen kuului kaakaotäytteisiä vohveleita.
Aikaiset aamut päiväkodissa ovat mukavia, kun on vasta pari-kolme lasta paikalla ja rauhallista. Tänään pienet maalasivat ison ison paperin pensseleillään ruskeaksi. Siitä tuli maa, johon tehdään ensi viikolla eläimiä. Mutta kun kello tulee lähemmäksi puolta kymmentä, tulee enemmän lapsia paikalle ja on levottomampaa ja Eero ei haluaisi olla ja mennä muiden mukana. Välillä leikkii kaivuria, joka kaivautuu johonkin piiloon ja turvaan. Edelleen on äidillä huoli siitä, solahtaako ja solahtaahan lapsi jossain vaiheessa ryhmän menoon mukaan. Muut ryhmässä ovat olleet päiväkodissa 2-vuotiaasta, ja he ovat jo loksahtaneet toinen toistensa joukkoon.
Nyt istumme Jussin ja Antin kanssa olohuoneessa, kuuntelemme älppäriltä Johny Cashia, Jussi puhuu Sarasvati-joesta, Antti pilkkii. Muut nukkuvat. Loppuun kuva viime viikonlopun mantelipuun oksasta. Nyt se on jo lakastumassa. Viikonloppuna luvassa turismikuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti