Sitä paitsi kesäaikaankin on siirrytty. Me emme tosin muistaneet sitä, ja saavuimme Eeron kanssa päiväkotiin tunnin myöhässä. Päiväkodissa olemme edenneet vaiheeseen kaksi eli siihen, että en enää istu huoneen nurkassa pikkuisella penkillä polvet koukussa yrittäen näyttää siltä, että tekisin jotain tähdellistä. Sen sijaan jätän aamuisin Eeron päiväkotiin ja saan sitten (lapsen vahvoista protestesteista huolimatta) Christina-opettajalta luvan lähteä. Hurraa! Istun siis aamuisin läheisessä kahvilassa kannettavan ja capuccinon kanssa. Odotan kuitenkin edelleen innokkaasti vaihetta kolme, jolloin saisin olla pidempään poissa kuin puolitoista tuntia ja tehtyä väitöskirjaakin enemmän kuin 8 tuntia viikossa. Christina nimittäin ilmoittaa joka aamu täsmällisen kellonajan, jolloin minun on oltava takaisin hakemassa lastani. Jollen pian saa lupaa olla kauemmin poissa, aion heittäytyä päiväkodin lattialle kiljumaan. Ja hakata nyrkeillä lattiaa. Ei tosin taitaisi tehota rauhalliseen Christinaan. Ei tehonnut kuulemma äitiinikään 31 vuotta sitten kaupan karkkihyllyllä. Onneksi nyt aikuisena kukaan ei valvo suklaansyöntiäni. No aviomies tosin yrittää, mutta sillä ei ole siihen moraalista oikeutta, kun se syö itse niin paljon lakua.
Tänään on ollut hyvä päivä, niin lapsella kuin äidilläkin, aamun myöhästelystä ja väitöskirjan edistymättömyydestä huolimatta. Aviomiehellä ja lapsen isällä sen sijaan ei: tämä alkoi riidellä reippaasti kaupassa, kun jonossa takana ollut yritti etuilla. Kaikesta päätellen Jussin italiantaidot edistyvät huimaa vauhtia.
Lopuksi taas pari kuvaa; ylemmässä näkyy viime viikon pikavieraamme Siiri, joka piipahti tänne yhdeksi iltapäiväksi viime viikolla perheensä kanssa, kun välilasku sattui sopivasti Roomaan. Kiitos teille käynnistä! Tämä koti on parhaimmillaan silloin kun on vieraita. Alimpana juuri äsken otettu kuva Eerosta ja rakkaista kissoista. Eero on kissojen isä ja mm. säännöllisesti imettää niitä. Faarille terveiset, että biologian opinnoissa on vielä petrattavaa.
2 kommenttia:
Voi elämän keväät!
Yhden kevään siellä Roomassa kokeneena ja toista täällä Raumalla odotellen on helpompi taas palata arkeen.Samaten paluuta helpottaa se, että voi kesken töidenkin käydä blogissanne katselemassa Eeron riemastuttavia kuvia.
Tällä hetkellä tökkii ainoastaan se, että Eeron isä ja lempipoikani ensimmäisestä avioliitostani sai minut täysin uskomaan aprillijuttuun.
Suunnittelin jo Leena-veneen pohjatapin ottamista irti, mutta se kun on vielä kuivalla maalla, niin kosto olisi tehoton. Odotas vaan Jussi, kyllä jotain vielä keksin...
Johannalta odottelen innolla viestejä siitä,että miten pitkään onnistut olemaan päiväkodista vapaalla ja että pääsittekö sinne italialaisperheeseen synttärikutsuille.
Lämpöiset kiitokset viettämästäni elämäni ensimmäisestä ajasta
Roomassa ja näkemiin!
terveisin vanha raihnainen fammu
( faari kysyi kyseisestä nimityksestä ja "älä lyö fammu"-
ilmiasusta, että ovatko ne jotain sisäpiirijuttuja. Vastasin hänelle, että ne ovat miniän hellittelyilmaisuja anopilleen.
Toivottavasti olen oikeassa ja että
vaikka Roomakin on vanha ja raihnainenkin, niin silti hyvin viehättävä (:
Hei Fammu! Juur näin on asia, hellittylyilmaisujahan ne ovat. Vähän sama kuin rakas entinen kämppikseni,joka kutsui minua läskiksi silloin kun olin vielä laiha. Lupaan keksiä toisen lempinimen sitten jos jonain päivänä oikeasti olet vanha ja raihnainen :-).
Synttärikutsuilla oltiin, oli mukavaa, ja ensi lauantaina seuraavat synttärit Adan puistossa. Tätä seuraelämän pyörrettä!
Voikaa oikein hyvin! Ja kiitos vielä vierailustasi; Eero jo on kysellyt, koska fammu tulee uudestaan...
Lähetä kommentti