Sataa. Eilen aamulla lähdimme autovuoristoretkelle Gran Sasson kansallispuistoon. Kunnianahimoisena ajatuksenamme oli löytää kiva patikointipaikka ja yöpyä vuorilla jossain idyllisessä majatalossa. Suunnitelma jäi kuitenkin puolitiehen, sillä aamuaurinko muuttui pian sadepilviksi ja vuorilla kävi kylmä tuuli. Edellisenä päivänä oli yllättäen satanut niin paljon lunta, että nastarenkaamme olivat kovin tarpeelliset. Ei kun takaisin alas pikkuteitä ja kiltisti kotiin. Ei siis kauniita maisemakuvia tällä kertaa. Ehkä sitten toukokuussa...
Eeron korvauutisia: lääkäri, se hollantilainen setä Glazenburg, oli loistava. Tiesi heti missä mennään ja oli kaiken lisäksi sympaattinen. Toinen korva on ihan tukossa (liimakorva), toinenkin osittain. Lääkärisetä totesi Eeron kuulevan noin 10-20 % (!) siitä mitä me kuulemme. Kuulemma lukee huulilta paljon. Kuulostaa hurjalta, eikö. Onneksi tilanne on hoidettavissa: annamme tippoja korvaan, ja jos ei se auta, niin edessä on kitarisaleikkaus ja uusi putkitus, minkä jälkeen kuulon pitäisi palautua normaaliksi.
Sedän asiantuntijuuden ansiosta lapsen äiti ei siis tavoistaan poiketen olekaan paniikissa, pelkästään vähän huolissaan. Lääkärikäynti myös valaisi monta asiaa: se, että lapsemme on taipuvainen vaipumaan omiin maailmoihinsa johtunee ainakin osaksi siitä, että hän ei todellakaan kuule paljonkaan siitä, mitä ympärillä tapahtuu (toki suoraa puhetta kuitenkin). Suomessa on muuten sedän mukaan maailman eniten korvatulehduksia. Johtuu kaiketi ilmanalasta ja geeneistä. Korvalle siis onni että olemme täällä: täällä sillä on 50% mahdollisuus parantua ilman uusia putkiakin; Suomessa prosentit olisivat nollassa.
Nyt on jo ilta; Eero ja Jussi ovat lentoasemalla fammua vastassa. Ja mitä tekee Johanna? Sen sijaan, että olisi tarttunut väitöskirjaansa kun siihen vihdoin olisi mahdollisuus, juuttuu hän nettiin. Hyi. No, minkä taakseen jättää, sen edestään... Laitoksellamme tutkijoiden parissa kiertävä lyhenne sopii omaan tyyliini valitettavasti liiankin hyvin: PP eli paniikissa paras.
Nyt lähden paistamaan pinaattia. Buona pasqua per tutti amici!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Aikamoinen tilanne Eeron korvissa! Onneksi olette löytäneet osaavan lääkärin. Terveisiä koko perheelle ja fammolle myös :)
T: Tuula
Kiitos Tuula! Terveiset takaisin täältä meiltä kaikilta yökyöpyleiltä (pienin onneksi jo nukkuu Miinan ja Manun kanssa)...
Moikka pitkästä aikaa!
Kuullostaa tosi harmilliselta nää Eeron korvajutut. aika hämmästyttävä tuo kuuloon liittyvä seikka, se varmaan selittää muutamia asioita? itse olin lapsena jatkuvassa korvakierteessä ja muistan edelleen miten kauheeta se oli. aina piti puhkaista! onneks eerolla ei oo sitä kipua.
sorry, en oo ehtinyt laittaa mitään viestejä, kiirettä pitää aamusta iltaan. yritän lisäks vältellä tietokonetta; siinä menee helposti yöhön asti, jos kerran ryhtyy.
veikko kävelee, käy potalla (!), taputtaa ja sanoo kukka. ja se hartaasti odotettu eka hammaskin näyttäytyi, yes! ja tilda haluaa olla prinsessa... nimenomaan ruusunen, muut ei kelpaa. tyttö!
terveisiä kaikille!
Anna
Hei Anna,
kiva kuulla susta! Isot onnittelut Veikolle, onpa hurjasti mennyt eteenpäin parissa kuukaudessa! Ja pikku rinsessalle kovasti terveisiä :-)
Lähetä kommentti