Toissapäivänä tulivat muuttomiehet. Kaksi riskiä reipasta suomalaista, jotka kantoivat tavarat viisi kerrosta alaspäin, yksi hintelä iloinen romanialainen ja yksi italialainen, joka istui kaksi päivää pakettiautossa kadun varrella. Eilen neljän maissa oli talo tyhjä. Veimme avaimet Jussin töihin ja lähdimme matkaan.
Nyt olemme Firenzessä, illalla toivottavasti jossain Itävallan rajalla ja ylihuomenna illalla Berliinissä. Eilen illalla kuuntelimme piazzalla jousiorkesteria, söimme pastaa, Eino juoksenteli iloisena ympäriinsä etsimässä tuulettimia. Valvoimme myöhään. Nyt on aamukroissantit vatsassa ja pojat kylvynpuhtaita (tosin Eino ehti jo sotkea pienen masunsa, naamansa ja jalkansa voihin). Jussi ja Eero pelaavat Eeron legoista rakentamaa labyrinttipeliä. Ikkunasta näkyy Arno-joki ja pilvinen taivas. Kohta matka jatkuu.
Yksi vaihe elämää on ohi. Roomassa oli upeat kolme ja puoli vuotta, joita varmasti tulemme kaipaamaan ensi syksyn loskasateissa. Mutta hyvä on tulla Suomeenkin, aloittaa toinen elämänvaihe, toiset seikkailut.
Kiitos teille kaikille jotka olette seuranneet blogiamme! Pian nähdään.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
lauantai 25. kesäkuuta 2011
Juhannusaamuna
Hyvää juhannusaamua! Näin ulkosuomalaisena juhannus tosin menee vähän ohi; emme meinanneet muistaa koko juhlapäivää. Eilen istuin koko päivän Piazza Ungherian kahvilassa kirjoittamassa v-kirjaa. Iltapäivällä Jussi vei pojat uima-altaalle; sille samalle, jossa olemme käyneet jo kolmen vuoden ajan ja tähän vuodenaikaan taas harva se päivä. Mutta syötiin me sentään mansikoita ja kermavaahtoa terassilla jussin ja Jussin kunniaksi.
Viime viikot ovat olleet helteisiä; lämpötila kipuaa nyt päivittäin yli 30 asteen.
Eero on innostunut pyöräilystä ja uimisesta. Muutamana päivänä Eeron kanssa pyöräilimme kouluun ja takaisin. Ekassa kuvassa kaverukset Jamie, Matteo B. ja Eero kirmaavat Torlonian puistossa koulun jälkeen; jälkimmäisessä pelataan Afrikan tähteä.
Ilmassa on ollut hyvästejä. Eeron luokkakavereille pidimme läksiäisjuhlat puistossa koulun jälkeen. Ohjelmassa oli vanhan ajan pussihyppelyä, muna- ja lusikkajuoksua, ongintaa ja jätskinsyöntiä.
Haikealta tuntuu jättää brittikoulu, niin hyvä kuin suomalainen koulu onkin. Eerosta on tullut täysin kaksikielinen ja God save the queen on tutumpi laulu kuin suomalaiset lastenlaulut. Ne asiat brittisysteemissä, jotka alussa kummastuttivat ja joihin suhtauduimme epäilevästi, ovatkin alkaneet viehättää näin kolmen vuoden kuluessa. Leikkiaikaa voisi olla koulussa enemmän, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että teini-ikäiset oppilaat hyppisivät siellä opettajien silmille.
Toiseksi viimeisenä koulupäivänä oli merirosvopäivä.
Kuvassa Eero ja ihana opettajansa Miss Lynch, joka on luvannut olla Eeron kanssa kirjeenvaihdossa ensi vuoden.
Vikana koulupäivänä Eero sai kunniakirjan (kaikki koulusta muualle lähtijät saivat...).
Itselleni on ollut yllätys se, että näiden kolmen ja puolen vuoden aikana muutamista ihmisistä on tullut kovin läheisiä. Ylemmässä kuvassa Barbara ja Sarabeth, alemmassa Elif.
V-kirja puolestaan ei ole juurikaan edistynyt viime viikkoina, kun Einon Eeva-hoitaja oli kaksi viikkoa keuhkokuumeessa. Niinpä mulla ja Einolla on ollut aikaa istua mammojen kanssa aamukahvilla. Yksi ihana mamma, hollantilainen kolmen lapsen äiti Barbara (kuvassa vasemmalla), tuli Einon kanssa leikkimään parina aamuna niin pääsin hetkeksi kirjoittamaan.
Muuten tänne kuuluu talon yksityiskohtien pähkäilyä (kuvassa Jussi ja Eino pohtivat sähkösuunnitelmaa),
eläinkirjojen lukemista
ja paljon italialaista maailman parasta jäätelöä, niin lähikahvilassa kuin kotona parvekkeellakin.
Mutta nyt täytyy mennä! Lähdemme kohta yhden yön retkelle pienelle saarelle; siitä kuvia reissun jälkeen. Siis pakkaamaan uimapuvut, snorkkelit ja Eino. Kuulumisiin vielä ensi viikolla ennen kuin muuttomiehet saapuvat ja asunto tyhjenee.
Hyvää juhannuspäivää!
ps. Ja suuren suuret onnittelut 20-vuotiaalle fammulle Hirvikariin!
Viime viikot ovat olleet helteisiä; lämpötila kipuaa nyt päivittäin yli 30 asteen.
Eero on innostunut pyöräilystä ja uimisesta. Muutamana päivänä Eeron kanssa pyöräilimme kouluun ja takaisin. Ekassa kuvassa kaverukset Jamie, Matteo B. ja Eero kirmaavat Torlonian puistossa koulun jälkeen; jälkimmäisessä pelataan Afrikan tähteä.
Ilmassa on ollut hyvästejä. Eeron luokkakavereille pidimme läksiäisjuhlat puistossa koulun jälkeen. Ohjelmassa oli vanhan ajan pussihyppelyä, muna- ja lusikkajuoksua, ongintaa ja jätskinsyöntiä.
Haikealta tuntuu jättää brittikoulu, niin hyvä kuin suomalainen koulu onkin. Eerosta on tullut täysin kaksikielinen ja God save the queen on tutumpi laulu kuin suomalaiset lastenlaulut. Ne asiat brittisysteemissä, jotka alussa kummastuttivat ja joihin suhtauduimme epäilevästi, ovatkin alkaneet viehättää näin kolmen vuoden kuluessa. Leikkiaikaa voisi olla koulussa enemmän, mutta toisaalta on vaikea kuvitella, että teini-ikäiset oppilaat hyppisivät siellä opettajien silmille.
Toiseksi viimeisenä koulupäivänä oli merirosvopäivä.
Kuvassa Eero ja ihana opettajansa Miss Lynch, joka on luvannut olla Eeron kanssa kirjeenvaihdossa ensi vuoden.
Vikana koulupäivänä Eero sai kunniakirjan (kaikki koulusta muualle lähtijät saivat...).
Itselleni on ollut yllätys se, että näiden kolmen ja puolen vuoden aikana muutamista ihmisistä on tullut kovin läheisiä. Ylemmässä kuvassa Barbara ja Sarabeth, alemmassa Elif.
V-kirja puolestaan ei ole juurikaan edistynyt viime viikkoina, kun Einon Eeva-hoitaja oli kaksi viikkoa keuhkokuumeessa. Niinpä mulla ja Einolla on ollut aikaa istua mammojen kanssa aamukahvilla. Yksi ihana mamma, hollantilainen kolmen lapsen äiti Barbara (kuvassa vasemmalla), tuli Einon kanssa leikkimään parina aamuna niin pääsin hetkeksi kirjoittamaan.
Muuten tänne kuuluu talon yksityiskohtien pähkäilyä (kuvassa Jussi ja Eino pohtivat sähkösuunnitelmaa),
eläinkirjojen lukemista
ja paljon italialaista maailman parasta jäätelöä, niin lähikahvilassa kuin kotona parvekkeellakin.
Mutta nyt täytyy mennä! Lähdemme kohta yhden yön retkelle pienelle saarelle; siitä kuvia reissun jälkeen. Siis pakkaamaan uimapuvut, snorkkelit ja Eino. Kuulumisiin vielä ensi viikolla ennen kuin muuttomiehet saapuvat ja asunto tyhjenee.
Hyvää juhannuspäivää!
ps. Ja suuren suuret onnittelut 20-vuotiaalle fammulle Hirvikariin!
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Bileet
Olo on kuin Einolla tässä kuvassa. Väsyttää kovasti. Olen yrittänyt uskotella itselleni, että kyllähän sitä jaksaa 6 tunnin yöunilla kunhan vain juo päivisin kahvia. No ei jaksa pidemmän päälle. Enkä voi edes väittää, että iltakukkuja tekisi jotain järkevää iltaisin, kuten v-kirjaa. Ehei. Kunhan vain kukkuu kukkumisen ilosta.
Ihan salaa tässä kirjoittelen meiliä kaaoksen keskellä. Siivota pitäisi. Tänään meillä on läksiäisbileet ystäville. Eino nukkuu, Eero haetaan kohta koulusta. Lapset illalla aikaisin nukkumaan ja aikuiset juhlimaan. Katetaan buffetpöytä terassille, siellä on iltaisinkin kovin lämmin. Ehkä sitä taas iltaa kohti piristyy.
Työkuvioista vielä: toinen vaihtoehto ensi vuodeksi ei valitettavasti ollutkaan todellinen vaihtoehto, joten ensi vuosi menee lähinnä pätkätöissä yliopistolla (sijaisena ja tuntiopettajana). Ihan hyvä vaihtoehto sekin. Ehtii myös tehdä v-kirjan loppuun.
Nyt tartun lattialla lojuviin Maisoihin ja Teemuihin, pehmoeläimiin, talopiirustuspapereihin, tiskeihin ja pyykkeihin. Arrivederci ja hyvää viikonloppua!
ps. Kuvat Basilicatan Marateasta pääsiäiseltä.
pps. Kiitos ihanat Päivi, Tiina ja äffät kommenteistanne! Pian nähdään!
torstai 2. kesäkuuta 2011
Eero
Buona sera!
Eero on oppinut lukemaan ihan isojen ihmisten tavalla. Maanantaina se luki 87-sivuisen englanninkielisen kirjan. Aloitti ratikassa koulun jälkeen, jatkoi vihanneskaupan lattialla ja lopetti illalla sängyssä kotona. Huima harppaus! Lapsi lukee mielellään, ja lukukirjat ovatkin ainoita koululäksyjä, joita olemme tämän vuoden aikana tehneet. Matikan ja kirjoittamisen viikottaiset tehtävät olemme suosiolla jättäneet palauttamatta. Ehtii sitä sitten ensi vuonna Suomessakin eskarissa.
Jatketaan Eero ja koulu -teemalla: pari viikkoa sitten koulussa oli "mini fair", jolla kerättiin rahaa Sambian orpokodille. Samalla vanhemmille oli myös taidenäyttely lasten luokissa.
Vieraitakin olemme kutsuneet viime aikoina; Eeron ja meidän ystäviä, jotka usein ovat samassa perheessä. Tässä kuvassa hollantilainen ystäväperhe lapsineen meillä jätskillä. Varsinkin pellavapää Matteosta on tullut Eerolle läheinen.
Silti rakkain ystävä on edelleen, vielä näin vuoden jälkeen, ruotsalainen Ruben. Heidän perheensä oli meillä pari yötä, ja lasten riemu oli suuri. Toisena iltana kokoonnuimme kaikki amerikkalaisten hyvien ystävien Elifin ja Chrisin luo.
Muuten elämään alkaa lähestyvän Suomi-muuton myötä hiipiä myös kiire, vaikka kuinka yritän kammeta sitä pois. Kovasti toivon, että pystyn säilyttämään täällä oppineeni stressaamattomuuden ja murehtimattomuuden edes osaksi myös Suomessa. Viime päivinä työasiat ovat mietityttäneet erityisesti. Ensi vuodeksi on parikin työvaihtoehtoa, keskenään aivan erilaisia, ja yksi ovi sulkee toisen pois. Nyt kai pitäisi vihdoin päättää, mitä sitä tekee isona.
Mutta vielä kuukauden verran tätä elämää jäljellä. Ja parveke on nyt ihanimmillaan.
Buona notte!
Eero on oppinut lukemaan ihan isojen ihmisten tavalla. Maanantaina se luki 87-sivuisen englanninkielisen kirjan. Aloitti ratikassa koulun jälkeen, jatkoi vihanneskaupan lattialla ja lopetti illalla sängyssä kotona. Huima harppaus! Lapsi lukee mielellään, ja lukukirjat ovatkin ainoita koululäksyjä, joita olemme tämän vuoden aikana tehneet. Matikan ja kirjoittamisen viikottaiset tehtävät olemme suosiolla jättäneet palauttamatta. Ehtii sitä sitten ensi vuonna Suomessakin eskarissa.
Jatketaan Eero ja koulu -teemalla: pari viikkoa sitten koulussa oli "mini fair", jolla kerättiin rahaa Sambian orpokodille. Samalla vanhemmille oli myös taidenäyttely lasten luokissa.
Vieraitakin olemme kutsuneet viime aikoina; Eeron ja meidän ystäviä, jotka usein ovat samassa perheessä. Tässä kuvassa hollantilainen ystäväperhe lapsineen meillä jätskillä. Varsinkin pellavapää Matteosta on tullut Eerolle läheinen.
Silti rakkain ystävä on edelleen, vielä näin vuoden jälkeen, ruotsalainen Ruben. Heidän perheensä oli meillä pari yötä, ja lasten riemu oli suuri. Toisena iltana kokoonnuimme kaikki amerikkalaisten hyvien ystävien Elifin ja Chrisin luo.
Muuten elämään alkaa lähestyvän Suomi-muuton myötä hiipiä myös kiire, vaikka kuinka yritän kammeta sitä pois. Kovasti toivon, että pystyn säilyttämään täällä oppineeni stressaamattomuuden ja murehtimattomuuden edes osaksi myös Suomessa. Viime päivinä työasiat ovat mietityttäneet erityisesti. Ensi vuodeksi on parikin työvaihtoehtoa, keskenään aivan erilaisia, ja yksi ovi sulkee toisen pois. Nyt kai pitäisi vihdoin päättää, mitä sitä tekee isona.
Mutta vielä kuukauden verran tätä elämää jäljellä. Ja parveke on nyt ihanimmillaan.
Buona notte!
lauantai 14. toukokuuta 2011
Matkalaukkulapsi
Täällä löhötään kettuhousuissa sohvalla (Jussi) ja katsotaan RAI2:n kautta euroviisuja (me molemmat). Juuri äsken oli vieraita; Eeron luokkakaveri Matteo perheineen. Istuttiin lämmintä iltaa parvekkeella, syötiin makkara-parsakaalipastaa ja 5 lasta viiletti läpi talon.
Mutta asiaan eli vaihteeksi taas matkakertomukseen. Tämä oli ehkä viimeinen yli yön -matkamme Italiassa tällä komennuksella. Laitan siis kuvia senkin edestä.
Äitienpäivän aamuna olimme katsomassa Jussin jalkapallomatsia (Eeron koulun isien joukkue vastaan Bathin kaupungin koulun isien joukkue). Jussi teki joukkueen ainoan maalin, hurraa. Matsin ja lounaan jälkeen hyppäsimme kohti pohjoista vievään junaan. Pieni nukkui, isompi täytti tehtäväkirjaa, minä luin kaverin väikkäriluonnosta ja Jussi Economistia (tai jotain muuta vastaavaa, pysy niistä nyt kärryillä). Einon herättyä pojilla oli kivaa kaksin. Junassa on niin mukava matkustaa pienten kanssa.
Matkasimme Ligurian maakuntaan, pieneen Moneglian rantakaupunkiin. Ehdimme vielä rannalle hetkeksi ennen pimeän tuloa.
Seuraavana päivänä hyppäsimme taas junaan, kohti läheistä Cinque Terreä. 5 Terre on yksi Italian kuuluisimpia paikkoja: 5 pientä rannikon kylää, jotka olivat pitkään täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kylästä toiseen pääsee edelleenkin vain patikoiden, junalla tai laivalla, ja autoja niissä ei ole. Matkailijoita kylissä on nykyään niin paljon, että olin iloinen, että emme yöpyneet siellä amerikkalais- ja saksalaistätiryhmien kanssa (ei niin, että niissä tätiryhmissä sinänsä mitään vikaa olisi). Mutta kaunista siellä oli, vaikka me taidammekin olla jo pilalle hemmoteltuja näiden Italian pittoreskien rantakaupunkien kanssa. (Tosin Ligurian maakunnasta täytyy kyllä sanoa sekin, että siinä oli yllättävän paljon samaa rähjäisyyttä ja rappeutumista kuin Etelä-Italiassa.) Me tutustuimme kylistä pienimpään, Vernazzaan. Lounaan jälkeen Eino nukahti kantoliinaan ja sai sängykseen matkalaukun.
Päiväunien jälkeen taas junaan. Yöpaikkana oli pieni Monte Pun agriturismo korkealla 5 Terren yläpuolella. Suomalaista ihanaa seuraakin oli; Einon kummisetä Ville perheineen. Lapset kirmasivat niityllä kuin Pieni talo preerialla -sarjassa. Täytyy laittaa monta kuvaa, kun paikka oli niin idyllinen ja lapset myös. (Moten Pussa oli myös iso koira. Einon mielestä se oli leijona.)
Seuraavana päivänä matkasimme koko porukalla vielä toiseen 5 Terren kylään, Riomaggioreen. Samantyyppinen idyllinen rantakylä; hieman Vernazzaa isompi. Päivä oli niin kuuma, että jäätelö suli Eeron paidalle alta aikayksikön ja rannalla oli pikku Einolle liian paahtavaa.
Kotimatkalla nukkuivat sekä Eero että Eino. - Niin nytkin. Ja telkkarissa taas selitetään niin paljon (mamma mia, italialaiset ovat kyllä kovia puhumaan), että emme ollenkaan saa selville, kuinka vähän pisteitä Suomen laulaja on saamassa. Kestämme tämän. Buona notte.
Mutta asiaan eli vaihteeksi taas matkakertomukseen. Tämä oli ehkä viimeinen yli yön -matkamme Italiassa tällä komennuksella. Laitan siis kuvia senkin edestä.
Äitienpäivän aamuna olimme katsomassa Jussin jalkapallomatsia (Eeron koulun isien joukkue vastaan Bathin kaupungin koulun isien joukkue). Jussi teki joukkueen ainoan maalin, hurraa. Matsin ja lounaan jälkeen hyppäsimme kohti pohjoista vievään junaan. Pieni nukkui, isompi täytti tehtäväkirjaa, minä luin kaverin väikkäriluonnosta ja Jussi Economistia (tai jotain muuta vastaavaa, pysy niistä nyt kärryillä). Einon herättyä pojilla oli kivaa kaksin. Junassa on niin mukava matkustaa pienten kanssa.
Matkasimme Ligurian maakuntaan, pieneen Moneglian rantakaupunkiin. Ehdimme vielä rannalle hetkeksi ennen pimeän tuloa.
Seuraavana päivänä hyppäsimme taas junaan, kohti läheistä Cinque Terreä. 5 Terre on yksi Italian kuuluisimpia paikkoja: 5 pientä rannikon kylää, jotka olivat pitkään täysin eristyksissä muusta maailmasta. Kylästä toiseen pääsee edelleenkin vain patikoiden, junalla tai laivalla, ja autoja niissä ei ole. Matkailijoita kylissä on nykyään niin paljon, että olin iloinen, että emme yöpyneet siellä amerikkalais- ja saksalaistätiryhmien kanssa (ei niin, että niissä tätiryhmissä sinänsä mitään vikaa olisi). Mutta kaunista siellä oli, vaikka me taidammekin olla jo pilalle hemmoteltuja näiden Italian pittoreskien rantakaupunkien kanssa. (Tosin Ligurian maakunnasta täytyy kyllä sanoa sekin, että siinä oli yllättävän paljon samaa rähjäisyyttä ja rappeutumista kuin Etelä-Italiassa.) Me tutustuimme kylistä pienimpään, Vernazzaan. Lounaan jälkeen Eino nukahti kantoliinaan ja sai sängykseen matkalaukun.
Päiväunien jälkeen taas junaan. Yöpaikkana oli pieni Monte Pun agriturismo korkealla 5 Terren yläpuolella. Suomalaista ihanaa seuraakin oli; Einon kummisetä Ville perheineen. Lapset kirmasivat niityllä kuin Pieni talo preerialla -sarjassa. Täytyy laittaa monta kuvaa, kun paikka oli niin idyllinen ja lapset myös. (Moten Pussa oli myös iso koira. Einon mielestä se oli leijona.)
Seuraavana päivänä matkasimme koko porukalla vielä toiseen 5 Terren kylään, Riomaggioreen. Samantyyppinen idyllinen rantakylä; hieman Vernazzaa isompi. Päivä oli niin kuuma, että jäätelö suli Eeron paidalle alta aikayksikön ja rannalla oli pikku Einolle liian paahtavaa.
Kotimatkalla nukkuivat sekä Eero että Eino. - Niin nytkin. Ja telkkarissa taas selitetään niin paljon (mamma mia, italialaiset ovat kyllä kovia puhumaan), että emme ollenkaan saa selville, kuinka vähän pisteitä Suomen laulaja on saamassa. Kestämme tämän. Buona notte.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Famous people
1,5 miljoonaa ihmistä on tungeksinut tänään Pietarinkirkon aukiolla, kun Paavi (ex) on julistettu autuaaksi. Me vietimme sen sijaan vappupäivää autuaan leppoisasti parvekkeella ja, yllätys yllätys, pinikillä Adan puistossa (josta yllä oleva kuva).
Pääsiäinenkin oli meni ja Maratean-matka on jäänyt kertomatta; kuvaraportti siis alla. Matkasimme kolmeksi päiväksi Etelä-Italiaan Basilicatan maakuntaan pieneen Maratean kaupunkiin. Basilicatalla on 20 km rantaviivaa lännessä, mutta tuo kaistale on sitäkin upeampaa, kuten kuvista näkee. Jyrkkää vuoristoa ja italialaiseksi käsittämättömän puhdasta ranta ja kirkasta merta. Matkaseurana oli ihanat Tommi (Jussin serkku) ja Memmu + lapset. - Huomatkaa erityisesti kuvan Kristus-patsas, maailman toiseksi suurin. Ja Jussin sankapuolet lasit, jotka löytyivät jostain rantakallioiden luolasta, johon pojat tekivät retken. Kyllä niillä kelpaa töissä edustaa.
Eilen teimme päivän retken Toscanaan Arezzoon. Siellä on kerran kuussa antiikkimarkkinat, joilla käymisestä olen kolmisen vuotta haaveillut. Nyt ei kannata enää jahkata, jos haluaa haaveitaan toteuttaa. Koko vanha upea kaupunki oli autoton ja täynnä antiikkimyyjien kojuja; kaikkea vanhoista lentäjänlakeista ja pellavalakanoista huonekaluihin. Minä vältin kaikki heräteostokset ja keskityin alkuperäisen suunnitelman mukaan lamppuihin: niitä löysinkin kokonaiset viisi kappaletta, joita Jussi sitten kanniskeli pitkin Arezzoa. Alla oleva kuva on Arezzon tuomiokirkon ovelta.
Muuten täällä on viime viikot pohdittu ja edistetty ensi syksyn asioita: mietittävää ja kiperiä valintoja on niin talonrakennuksessakin (pitäisi ennen kaikkea löytää hyviä tekijöitä), Einon päivähoidossa kuin omassa työtilanteessakin. Monta asiaa on vielä auki, eikä meillä ole aavistustakaan, missä asumme kahden kuukauden päästä. Mutta asiat järjestyvät kyllä.
Sitä paitsi elämässä on tärkeämpiäkin juttuja. Kuten vaikka legot. Eeron mielestä mikään isän tai äidin juttu tietokoneella ei VOI olla yhtä tärkeä kuin lego-ohjeiden katsominen. Niinpä tähän loppuun sopii parhaiten kuva Eeron suunnittelemasta legorakennelmasta - kuka arvaa, mikä on kyseessä?
Star wars on kova juttu täällä, ja aihe täyttää Eeron puheista (ajatuksista puhumattakaan) n. 99 prosenttia. Loppu 1 prosenttia meni viikonloppuna Williamin ja Katen häistä puhumiseen. Englantilaisessa koulussa kun ollaan, olivat lapset katsoneet häitä telkkarista puoli päivää. "Äiti, oliko teidän häät palacessa vai kotona? Keitä famous peopleita teidän häissä oli?" (Ja osaa se lapsi suomeakin ihan hyvin.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)