Puuh.

Huh helpotus. Eilen lähti näkymättömiä aaltoja pitkin (Eerolle käyttämämme termi) osa väitöskirjaani matkaan ohjaajille. Meinasi loppuvaiheessa mennä yötöiksi*. Onneksi en ole yksinhuoltaja. Tekstistä tulikin pitkä ja keskeneräinen. Mottoni on, että määrä korvaa laadun. Toivottavasti ohjaajani ovat samaa mieltä.

On täällä silti viime viikkoina muutakin ehditty tehdä kuin tutkia. Esimerkiksi on

...rakennettu valtava Muumi-palapeli.



...käyty Rooman lähistöllä luomufarmilla, jossa suurin vetonaula oli pihan antiikkinen traktori. Kuvassa myös virolais-tanskalainen pienempi kuski.



...leikitty teatteria olohuoneessa. Eeron sylissä rakas Dragon eli päiväkodin punainen lohikäärme, joka matkaa nykyään joka päivä päiväkodin jälkeen meille kotiin ja nukkuu öisin lapsen kainalossa.



Kirjoittelen taas pian! Ja nyt en muutamaan päivään mietikään mitään kielentutkimukseen liittyvää potaskaa. Sen sijaan ajattelen pyykkejä (kolkkoa naurua) ja tulossa olevaa joulua. Huomenna jo kolmas luukku!

Ai niin, tiedotus: kännykkäni koki vesivahingon ja on paloiteltu osiin kuivumaan. Toivottavasti vanha uskollinen rumilus tokenee.

Ja vielä äidille ja mummille ja anopille syntymäpäiväonnitteluhalaukset tätäkin kautta!

*Meinasi eli ei sentään kuitenkaan mennyt. Jotain on tullut opittua sitten ajan, jolloin lähdimme työkaverini Suvin kanssa aamuisin puoli kuuden ratikalla töihin Södikalle.