Ponza

...oli kiva saari. Teimme matkaa juhannuksen aatonaattona, junalla ja lautalla: paikallisjunalla tunti Anzion kaupunkiin, siitä alle kilometrin kävely rantaan ja vielä 70 minuutin matka kantosiipialuksella Tyrrhenan merelle, Isole Pontinen saariryhmään kuuluvaan Ponzaan. Hauskaa oli matkustaa välistä ilman autoa ja kevyin kantamuksin: Jussilla yksi iso reppu, minulla pienempi reppu ja Eino-reppu ja Eerolla kaikista pienin reppu (joka sisälsi legoja).

Ponzalla on komea historia: se mainitaan jo Odysseiassa, ja antiikin aikana se toimi rangaistussiirtolana uskottomille vaimoille ja kristityille. Toisen maailmansodan aikana Mussoliniakin pidettiin saarella vankina. Siinä välissä noin kymmenen eri kansaa valloitti saaren.

Ponza on kuin pieni koru värikkäine kivitaloineen ja merestä kohoavine kallioineen. Meri on juuri niin turkoosi kuin kuvitella saattaa. Autoja ei saarelle juuri tuoda, eikä kannatakaan, sillä monin paikoin kadut on korvattu portailla. Me majoituimme pienessä Bed & Breakfast -paikassa, tasan 110 askelmaa pääkadulta ylös. Sitruunapuiden varjostamassa puutarhassa oli aika idyllistä nauttia aamupalaa.



Juhannusaattona vuokrasimme pienen moottoripaatin ja tutkimme saarta sieltä käsin. Ja jottei tarina olisi liian idyllinen, niin täytyy mainita vastoinkäymisistäkin: erilaisilta unohduksilta/sähläyksiltä/kommelluksilta kun ei tällä matkaporukalla valitettavasti voi välttyä. Paattiretkemme aikana
1) Jussi onnistui tuhoamaan molemmat työpuhelimensa (kastuivat, välillisesti syy oli Eeron, mutta kuka käskee laittamaan työpuhelimet Eeron rantakassiin).
2) Jussi ja minä paloimme meriauringossa, sillä apteekin mummeli oli myynyt Johannalle crema solairen eli aurinkorasvan sijasta crema doposolairea eli auringonoton jälkeistä rasvaa. Joka ei suojaa millin vertaa miltään säteiltä. (Välillisesti syy oli mummelin, mutta kuka käskee levittämään iholleen mitään purkista, jonka nimeä ei ole lukenut). Lapset eivät onneksi palaneet, sillä heidät tajusimme pitää muutenkin varjossa ja pitkissä vaatteissa.






Sähellyksemme mukaanlukienkin juhannus oli ihana. Vaikka oikeasti juhannus ei kai voi olla ihana missään muualla kuin Suomessa (ja ehkä Ruotsissa).

Ponza was a lovely island. We took a train and a ferry to get there; with two backpacks (+little Eino in front) we managed to travel lightly and it was a pleasure to all of us to leave the car home this time.

Ponza is absolutely beautiful with its picturesque port and with its deep cliffs climbing high from the sea. It has an extremely interesting history, too.

We stayed in a small Bed & Breakfast place, 110 steps from the principal walking road of the port. The Midsummer eve we rent a small boat, the best way to reach different corners of the island. During the boat trip Jussi managed to kill his both workphones (they got wet) and Jussi & me got burned (the lady in the pharmacy had sold us "crema doposolaire" instead of "crema solaire"). Even so, we had a wonderful Midsummer in Ponza. If it is possible to have a true wonderful Midsummer in any other country than in Finland (and maybe in Sweden, too).