Ajattelin, että Eero ei varmaankaan ole ymmärtänyt, että paras ystävä Ruben ei tule enää takaisin. Että se luulee, että Ruben on vain käymässä Ruotsissa. Enkä ottanut asiaa puheeksi, kun ei kerran Eerokaan. Kunnes eräänä päivänä sanoin ikävöiväni Viktoriaa, Rubenin äitiä. Silloin Eerokin kertoi, että hänellä on Rubenia ikävä. "Mä en koskaan, KOSKAAN halua unohtaa meidän yhteisiä leikkejä. On mulla toinenkin ystävä. Mutta ei se ole sama."
Aika kauniisti sanottu, eikö. Pidän tuosta ajatuksesta, että ei halua unohtaa.
Onneksi ystäviä on lapsella muitakin. Kuten Aaro Suomesta, joka oli juuri perheensä kanssa vieraana täällä. Aaro ei tainnut paljon Roomaa nähdä, mutta sitäkin enemmän legoja. Pojat nukkuivat yhdessä Eeron huoneessa. Lukivat lego-ohjeita illalla ennen nukahtamistaan ja heräsivät aamulla kuudelta rakentamaan ja leikkimään. Leikkivät kahdeksan tuntia tauotta, kunnes ehdotimme puistoon lähtöä. Seurasi parku ja vastustus. "Ei vielä, ei me olla ehditty leikkiä vielä yhtään!" Niinpä. Pari tuntia puistossa ja taas legoleikkejä. Legot seurasivat kylpyynkin.
Lauantaina sentään kampesimme pojat rannalle. Kivaa oli sielläkin.
Ja Pikku-Eino konttasi kohti merta kuin kilpikonnanpoikanen.
Ps. Loppuviikosta lämpötila kipuaa 35 asteeseen. Haluaisiko joku muutaman asteen sinne? Lähettäisin mielelläni.
5 kommenttia:
Hei sinne kuumaan Roomaan. Täällä Unajassa paistaa aurinko ja lämpöä on siinä 20 astetta, joten oiva kesäsää. Pihalla kaivetaan 2.5m syvää ojaa ja kohta ammutaan. Täällä asennetaan paineviemäriä ja tietysti tuli vastaan myös kalliota, jota nyt ryhdytään ampumaan. Toivottavasti talo pysyy pystyssä. Tuosta Eeron ja yleensä lasten viisaudesta ei voi muuta sanoa, kuin sen että me vanhemmat ja yleensä aikuiset emme ymmärrä, miten fiksuja he ovat. Sen on nähnyt aikanaan omissa lapsissaan ja nyt myös lapsenlapsissa. On turha kuvitella että lapset eivät huomaa tai ymmärrä. Ne tuntemukset tulevat esille sopivan tilaisuuden tullen, joskus kun joku toinen ottaa asian puheeksi. terv. Päivi
Hei ehtihän joku ottamaan Einon kiinni ennen Välimerta?
kyselee fammu hyvin huolissaan
P.s. kyseinen kuva on ihan verrattoman hieno! Iso meri ja pieni poika sen rannalla.
Hei!
Nyt on kuulkaa ongelma. Ihan oikea ja suuri. En ollut hetkeen lukenut blogianne ja nyt kun sen tein, tuli ihan kauhea ikävä. Kaikkia teitä toki, mutta erityisesti rakasta, rakasta isoa kummipoikaa ja pikku-Einoa, johon en ole edes vielä ehtinyt juuri ollenkaan tutustua. Omat lapset nukkuvat jo, joten pillitän täällä toisten lasten perään. Epistä että asutte siellä.
Hei muruset!
Ihania kuvia! Minäkään en ollut hetkeen lukenut blogianne ja heti tuli ikävä. Lähettäkää joo kiitos muutama lämpöaste tänne, täällä sataa ja vihmoo. Ja aamulenkillä vielä lokki hyökkäsi päälle;) Tosin ehkä enemmän se tähtäsi koiraan kuin minuun. En tiedä oliko sillä poikasia jossain lähellä, vai mikä aggressiovika iski.
Ensi viikonloppuna saa vaikka sataakin, koska aion hiljentyä tv:n äärellä Victorian ja Danielin häiden merkeissä. Rakkaus on ihana asia.
Paljon haleja sinne! Eeron pitäisi kyllä päästä legolandiin!
Kaarina
Kiitos kommenteista rakkaat ihmiset! On niin paljon kivempi kirjoittaa tänne kun saa kommentteja :-).
Päivi, onnea viemäriasennukseen. Pysyikö talo pystyssä?
Fammu, Eino ehdittiin juuri pelastaa Välimeren aalloilta. Se on vikkelä pieni poika.
Jenni, niinpä, samat sanat, pienet kehittyvät niin vauhdilla ettei pysy perässä, varsinkin jos asuu eri maassa... mutta kesä lomineen tulee pian! Paljon rakkaita terkkuja teidän pienille ja sille isommallekin Käpylään!
Kaarina, hui, mikä episodi. Ens vkl suunnitelmasi kuulostaa hyviltä. Tykkään kovasti Viktoriasta (Jussi väittää sitä vati-Viktoriaksi, hävetköön). Eero toivottavasti pääseekin Legolandiin, ehkä sitten kun täältä joskus kotiudumme lopullisesti Suomeen. Halauksia sinulle myös.
Lähetä kommentti