En tykkää valittaa kiireestä, sillä kiire on yleensä itse aiheutettua. Enkä yleensä (enää) olekaan kiireinen, koska välttelen sitä olotilaa. Nyt päivät kuitenkin tuntuvat vain juoksevan ja illat loppuvat ennen kuin ovat alkaneetkaan. Yritän saada väitöskirjani aikataulusta jotenkin pidettyä kiinni, että ehtisin toukokuuksi saada yhden tärkeä osan siitä valmiiksi. Olen luvannut mennä lyhyeen opetusvaihtoon Napoliin (siellä on suomen lehtoraatti), mutta en ymmärrä, missä välissä. Ja nyt juuri pitäisi olla leipomassa, sillä huomenna pidämme vihdoin lapsen kaverisynttärijuhlat. Onneksi viikonloppu on ovella.
Sitä paitsi viime viikosta oli kiire kaukana, niin että valitus sikseen. Laitan pari hiihtolomakuvaa inspiraatioksi. Roomassa sataa taukoamatta. Vuoristossa paistoi koko ajan aurinko. Paremmalla ajalla siitä enemmän.
Mukavaa ja kiireetöntä loppuviikkoa kaikille!
3 kommenttia:
Hei,
olen huomannut, että kun on kiire, on useimmiten kyse siitä, että on jäänyt kiikkiin kiireen tuntuun. Ja se tunne on ärsyttävä. Toki joskus on "oikeaa" kiirettä, mutta eikö siinäkin ole kyse siitä, että joko omat tai toisten odotukset ovat ylimitoitettuja suhteessa siihen, mitä todellisuudessa ehtii tehdä.
Minä laitan juuri kiireettömästi yrttejä kasvamaan.
Iloisin terveisin
Kaarina
Heippa vaan. Eikö se viimetippa ole se paras tippa. Kyllä se pistää vipinää kinttuihin.Taas täti Unajasta
Melkein yhtä hienot maisemat kuin Jennyn taannoisissa hiihtokuvissa ;)
Ihanan näköistä, tuonne pitää vielä joskus päästä nauttimaan lumesta!
-Tuula-
Lähetä kommentti