Ylläoleva kuva parvekkeelta on poikkeus. Oikeasti täällä on satanut, satanut ja satanut. Ei sitä ihanaa valkoista mitä siellä Suomessa vaan rehellistä ja ankeaa vesisadetta. Tammi-helmikuu olisi varmaan huonoin aika tulla tänne. Ilmankos vieraskalenterissa onkin joulun jälkeen ollut tyhjää...
Päivät muistuttavat toisiaan eli arki on taas alkanut sujua. Lapsi viihtyy päiväkodissa (vaikka ikävöikin välistä Suomeen ja tänään illalla viimeksi kaipasi serkkujaan). Oppii hitaasti mutta varmasti uusia englanninkielisiä sanoja ja laulaa paljon ihan outoja lastenlauluja. Minä odottelen uusia deadlineja että saisin tekstiä aikaan. Iltaisin syödään pastaa: tämänhetkinen suosikki on peruna-tonnikala; ikisuosikki jauheliha-tomaatti-rucolaa tulee myös tehtyä. Välillä kyläillään, erityisesti ruotsalaista ystäväperhettä näemme usein, mutta paljon on myös oltu ihan vain oman pienen perheen kanssa. Soitettu Eeron synttärilahjaksi saamalla ksylofonilla. Jussi on opetellut London Bridgen ja Eero Puuha-Pete-tunnarin alun. Maalattu parvekkeella kiviä ja katsottu Lasse Jääkarhua dvd:ltä. Ihmetelty eksistentiaalisia
kysymyksiä, kuten voiko ihmisellä olla ikävä itseään (jos joku osaa vastata Eerolle, kommentit tervetulleita).
Törsäsimme Jussin kanssa molemmat kuntosalilippuihin. Minä en aio kuntopyöräillä enkä nostaa painoja (näillä lihaksilla ei kato tarvi), mutta kun siellä on hydrobiciä. Ja pieni hyvä sauna. Aah. Ja vain 300 metriä kotoa.
Ai niin, meille tuli mystistä postia Suomesta: tyhjä kirjekuori ja ilman postileimaa. Sisältö lienee jäänyt Suomeen tai kadonnut matkalla. Miljoonien arvoiset shekit ovat siis nyt postivirkailijan lompakossa. Jos tunnistat käsialasi allaolevasta, kerrothan meillekin, mitä kirje sisälsi!
5 kommenttia:
Terve Eero
Kyllä ihmisellä voi olla ikävä itseään. Kun olin neljän vanha, minulla oli ystävä. Hänen nimensä oli Timo. Me leikimme paljon ja usein olimme pappilassa, koska Timo asui pappilassa. Siellä oli merkillisiä esineitä: saharauskun nokka ja silmälasikäärmeen nahka. Joka kerta kun ajattelen niitä päiviä minun tulee niitä päiviä ikävä: Timoa, pappilan tätiä ja setää, leikkihetkiä, saharauskun kuivunutta Timon isoisän meriltä tuomaa kummallista nokkaa, silmälasikäärmeen nahkaa ja meitä kaikkia silloin kauan sitten. Myös sitä pientä nelivuotiasta, kiharapäätä, joka silloin olin. Ihmisellä voi siis olla ikävä myös itseään. Mutta tänään, kun kirjoitan tätä viisikemmentäneljä vuotta myöhemmin, olen myös iloinen, että minulla on ollut niitä aikoja ja itseäni ikävä, koska juuri siksi muistan ne ajat, ja ne olivat ihania aikoja ja pieniä siemeniä näille nykyisille ajoille ja tapahtumille, jotka ovat vieläkin ihanampia.
Minulla on myös sinua ikävä ja Jussia ja Johannaa, ja jouluaikaamme siellä teillä. Ja joka kerta kun muistelen sinua ja Johannaa ja Jussia ja joulua ja teidän Rooman kotianne, minulle tulee hyvä mieli, vaikka ikävä onkin.
terveisin Faari
Heippa!
Terveisiä myös Käpylästä! Viime käyntinne jälkeen huomasin taas, miten mukavaa olisi, jos asuisitte lähellä. Tuli kova ikävä, tulkaa taas pian tänne!
Salaperäisestä kirjeestä: taitaa olla Faarin siskolta Outilta, meille tuli samanlainen, sisällä oli kiitoskortti joulukuisten synttärien tiimoilta.
Täällä on ihan fantastinen talvikeli! Fammu ja Akseli nauttivat puistossa, jossa Akseli myös ansioituu toisten eväiden syöjänä. Yhtenä päivänä hän kuulemma totesi nakkipaketin nähdessään "MAIStaa", ja saatuaan luvan söi kolme nakkia. Meillä on siis vielä vähän opettelemista käsitteiden sisältöjen kanssa. Vaan on pakko vähän kehuskellakin äidin ominaisuudessa, eilen tuli nimittäin eka nelisanainen lause: " Iso mummu kutoo sukkia". Nelisanainen siksi, että iso ja mummu lasketaan eri sanoiksi, koska niiden välissä oli taiteellinen paussi.
Tänne siis kuuluu hyvää, ja puolentoista viikon päästä vielä parempaa kun mulla on hiihtoloma! Voikaa hyvin ja tule Eero pian taas käymään, olisi niin mukava nähdä ajan kanssa!
Jenni
Terve Faari,
Kyllä, minullakin on ollut ikävä sinua ja Fammua ja Peeroa.
EERO
Terveisiä Jenni-täti.
Voiko sinulla olla ikävä Fammua? Minun tukasta on löytynyt täitä. Onko sinulla ollut ikävä isiä?
Terveisin EERO
Hei Eero!
Kyllä minullakin voi olla ikävä Fammua! Esimerkiksi nyt Fammu on flunssassa eikä leiki täällä meidän kanssamme, ja minulla on jo vähän ikävä. Lisäksi minulla on jo vähän valmiiksi ikävä Fammua, kun Fammu muuttaa kohta taas viikoiksi Faarin luo. Mutta se ikävän tunnekin on ihan mukava, kun se tarkoittaa että välittää ja tykkää toisesta. Siksi minulla on ikävä sinuakin, ja kova ikävä myös sinun isiäsi ja äitiäsi!
Aika jännittävää muuten, että tukassasi on asunut täitä. Onko niillä siellä pesä? Kuulin, että olitte laittaneet pehmoleluja pakastimeen. Eikö niille tullut siellä kylmä? Pääsikö Herra Hakkarainenkin pakastimeen? Heräsikö hän edes siellä?
Suukkoja Eero sinulle ja terveisiä isille ja äidille!
Jenni-täti
Lähetä kommentti