Kun kissa on Suomessa, me hiiret vietämme villiä poikamieselämää. Eeron ja minun renttuiluun kuuluu jauhelihapasta kolmatta iltaa peräkkäin, työ-/päiväkotivaatteet hammaspesuun asti ja mp3-iltasatu suoraan tietokoneelta. Ja viikonloppu on vasta tulossa.
Jotain ryhtiä elämäämme toi lastenhoitaja Noora, joka haki Eeron päiväkodista ja järjesti välipalaa. Nooran lähdettyä vajosimme kuin yhteisestä sopimuksesta uudelleen luonnolliseen tilaamme.
Kokonaisvaltaisen rappiomme vertauskuvaksi nousi se, kun löysin Eeron päästä täitä. Elämänpinna.
Yritin saada havainnosta kuvaa, mutta yritykseksi jäi. Nyt tutkin saivaretta luupilla. Ihan kuin omaakin päätä vähän kutittaisi. Ehtisimmeköhän käydä ajamassa hiukset pois molemmilta ennen kuin äiti tulee takaisin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
No huh, parissa päivässä on miekkosilla jo aikamoinen meininki... Kivaa viikonloppua!g
Hiirten sanaton yhteisymmärrys on suorastaan liikuttavaa. Jälleen on upea todentaa kuinka tärkeä rooli hiiri-isällä on pesueen kasvattamisessa kissojen hallitsemassa ympäristössä. Ja pieni kutinahan vain kasvattaa luonnetta.
Lähetä kommentti