sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Rajoittuneisuudesta

Viimeiset viikot on sairastettu urakalla. Ehdin käydä Suomessa tutkijakouluseminaarissa tämän viikon alussa, ja kotiin tullessa löytyi pienempi poika taas sängynpohjalta. Tänään ensimmäistä päivää ei enää ollut lämpöä, joten uskaltauduimme rannalle. Meillä on vieraina siskoni Sanna ja toinen kaksosista, juuri 5 vuotta täyttänyt Elias. Pojilla on vuoron perään sivistynyttä yhteisleikkiä (-Eero, saisinko lainata vasaraasi? -Ole hyvä, Elias) ja vuoron perään dramaattisia riitoja, jolloin molemmat ryntäävät itkien keittiöön. Hyvää tekee meidän kullannupulle saada tappelukaveriksi toinen vahvatahtoinen poikalapsi.

Ylemmässä kuvassa pojat lähtökuopissa. Alemmassa Santa Marinellan rannalla, tunnin matkan päässä Roomasta. Lähempääkin löytyy rantoja, mutta ne ovat kuulopuheiden perusteella sen verran likaisia, että suunnistimme suosiolla vähän pohjoisempaan.



Nyt kello lähentelee kymmentä, istun vielä parvekkeella kirjoittelemassa. Kauan eläköön langaton nettiyhteys ja lämpimät kesäillat. Alhaalta kadulta kuuluu harvakseltaan autojen ääniä. Muratit kipuilevat korkealle ja laventelipensaisiin on noussut nuput. Eero nukahti jo aikaa sitten huoneensa lattialle lampaantaljalle Peukaloisen retkien saattelemana. Elias pyöräilee kolmipyöräisellä ympäri parveketta ja Sanna levittää jugurttia auringonpolttamille käsivarsille. Jussi katsoo telkkarista dokumenttia jalkapallon mm-kisoista. Meillä on siis vihdoin kolmen vuoden tauon jälkeen telkkari. En edelleenkään ymmärrä mitä telkkarilla tehdään. (Fudiksen mm-kisoista puhumattakaan, isot miehet juoksee pallon perässä.) Taidan olla jotenkin rajoittunut.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Johanna! Toivottavasti olette päässeet jo sairastelusta.

Oli kiva nähdä. Miten seminaarin loppu meni? Mulla alkaa olla opinnot kohta kasassa, yksi essee enää!

Mukavaa, että olette laittaneet tänne blogiin paljon kuvia, niistä saa ihan erilailla kuva siitä, miten siellä elelette.

Minä muuten tiedän, mitä telkkarilla tehdään: Siitä katsotaan puutarhaohjelmia tyttären kanssa (ainakin meillä) ja ajetaan aviomies hulluuden partaalle: "Siis ei yhtään kukkapenkkiä meille enää!"

Meillä on lapsilla jo alkanut kesäloma. Tehdään Janin kanssa vuorotellen etätöitä, ettei niiden tarvitse olla yksin kotona. Lapset osaa nauttia olostaan: nukkuvat pitkään aamulla, uivat ja pötköttelevät Aku Ankka -kansioiden kanssa nurmikolla, syövät jäätelö ja leikkivät vesisotaa kavereiden kanssa. Ossi on innostunut kalastamisesta. Jani ja naapurin pojan isä ovat vuorotellen vieneet poikia kalaan. Essi kökkii mun kanssa kasvimaalla, ahmii Kapteeni Kalsareita tai askartelee.

Haluaisin itsekin jo lomalle... ikävää istua sisällä koneen ääressä, kun ulkona paistaa aurinko. Pari viikkoa vielä pitäisi jaksaa...

Terveisiä Jussille ja Eerolle.

t. Ben

Anonyymi kirjoitti...

Moi,

Rouvat puistossa olivat sanoneet, että pidätte blogia, niin kävin vähän vilkaisemassa tätä. Ihania kuvia Eerosta! (Ja ihania vaatteita Eerolla...)

Meille kuuluu hyvää, aika arkista tosin, ja asunnossa on myös kaikki kunnossa.

Kanerva

Johanna kirjoitti...

Hei Kanerva (Benille vastasinkin jo ylempänä),
kiva kuulla susta! Hauskaa myös että kuulit blogista Paavalinpuistossa. Arkista se pääosin on täälläkin... nyt raadollisenkin arkista kun vaan sairastetaan.
- Voikaa hyvin ja kuullaan! Kerro paljon terkkuja tutuille puistossa!