Tervehdyimme. Ja suuntasimme viime viikonloppuna Monti Sibillinin kansallispuistoon. Kukkaniittyaika oli lähes parhaimillaan, ja Jussi oli onnellinen päästessään tiirailemaan perhosia. Kunpa kaikki olisivat aina onnellisia ja söisivät kukkasia, kuten yksi lukioluokkalaiseni tapasi sanoa.
Yövyimme pikkuisessa idyllisessä Montemonacon kylässä, joka oli illalla sumun peitossa. Aamulla oli yllätys herätä, huomata auringon paistavan ja kylän sijaitsevan solassa: upeat vuorinäkymät molempiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti