Eilen olimme piknikillä Adan puistossa ruotsalaisten ystävien kanssa. Eihän vappu ole vappu ilman piknikiä. Mukana oli aamulla paistettuja munkkeja ja Jussin ihanan työkaverin tuomaa simaa. Pojat metsästivät ötököitä metsän uumenissa ja saivat saaliikseen toukkia sekä mustan skorpionin. Onneksi ne päästettiin takaisin metsään. Hyväksyn satunnaiset gekot ja turilaat kylpyhuonekavereina, mutta skorpionit, non grazie.
Tänään vietimme päivän rannalla Fregenessä, lentokentän lähellä, seurana kanadalaiset ja englantilaiset ystävät. Tuuli ja aurinko paistoi ja ranta oli ihanan tyhjä. Lapset kiipeilivät ja juoksivat aaltoihin. Eino möngersi onnellisena ympäriinsä ja keräsi taskut ja korvat täyteen hienon hienoa hiekkaa.
Eino täytti tänään 10 kuukautta eikä olekaan enää niin pieni. Siitä on tullut oman tahtonsa vahvasti ilmaiseva seikkailija, jo melkein taapero. Voi suru, miten nopeasti vauvuus on ohi. Mahtavaa tätä kasvua on toki seurata, mutta vauva-aika on jotain niin erityistä. Ehkä juuri siksi kun se on niin lyhyt aika.
Jotta ei tulisi kuvaton viesti, loppuun otos kesän airuesta Einosta lempipuuhassaan, tonkimassa sitruunapuun multaa.
Aurinkoista toukokuuta sinne!
5 kommenttia:
Minusta kymmenkuisuus on ihan huippujuttu! Onnea vaan ihanalle Einolle :)
Ja hei, teillä kesä taitaa tulla aika vauhdilla? Meillä keväänvihreä kestää selvästi pidempään - ja samalla tietysti myös tämä koivuniiskutus. Harmaa sadepäivä ei siksi haittaa oikeastaan ollenkaan...
Voikaa hyvin, toivottavasti pian taas nähdään!
- Anna-Kaisa
Siis mikä musta skorpioni?
Hei te Roomassa asuvat. Tuo nuori mies tuo hyvin elävästi mieleen Mikan , joka käytti aivan samanlaista asua tuon ikäisenä. Täällä Unajassakin ovat jo sini-ja valkovuokot kukassa, kirjosieppo ja metsäkirvinen ovat saapuneet ja yöpakkasia riittää. Kerokaa nyt ihmeessä Pasille ja Margitille, mikä ihmeen musta skorppiooni. Siihen tarvitaan varmasti rariteettikomitean vahvistus, että se on oikea. Näin minulle on aina sanottu, jos näen jotain erikoista! terv. Päivi
Luulen, että Euscorpius flavicaudis . Ainakin sillä oli keltainen pyrstö.
Itse asiassa löysimme Eeron ja Rubenin kanssa niitä kolme. Kaikki paljastuivat piilostaan kerralla, kun revimme kaatuneen pinjan puolilahoa kaarnaa irti. Olivat aika äkäisiä ja vikkeliä. Onneksi viisivuotiailla on nopeat sormet ja sähäkkä pinsettiote.
Johannaa en ihan ymmärrä. Kyllä ne pysyisivät pesuvadissa parvekkeella.
Anna-Kaisalle ja Päiville myös kiitos kommenteista! Kevät on täällä jo tosiaan pitkällä, Suomen kesä oikeastaan. Se alkukesä kun kevät vaihtuu kesäksi ja puissa on vaaleanvihreää, on kaikkein kaunein. Aurinkopäiviä Saksaan ja Suomeen myös.
Ja Jussille terveiset, että kyllä pysyisivät varmasti pesuvadissa kun talossa on kolme villiä poikaa. Nih.
Lähetä kommentti