Huomenna aamulla näihin molempiin laitetaan pienet putket. Jännittää, erityisesti pikkuisen ensikertalaisen osalta. Se nukutus lähinnä. Pitäkää peukkuja ja muistakaa iltarukouksissa kahta poikaa; että kaikki menee hyvin.
(Olen lopettanut huolehtimisen ja asioiden murehtimisen noin puolitoista vuotta sitten. Tämän voi vahvistaa rakas aviomieheni. Tästä putkitusasiasta näin kuitenkin painajaisen. Unessa vain Eino sai putket, ja kun hän heräsi nukutuksesta putket korvissa, minä olin kaupassa ja etsimässä jotain hukkunutta asiaa. Ystävämme Pia N. oli kuitenkin heräämössä ja kun lopulta saavuin paikalle, hän kertoi Einon itkeneen kovasti herättyään ja ikävöineen äitiään. Hm. Muistuttaa unta, jonka näin odottaessani Eeroa. Siinä myöhästyin omasta synnytyksestäni koska olin kielentutkijoiden konferenssissa. Eero siis syntyi ilman äitiään. Muistan onnettomana kysyneeni lääkäriltä, mitä haittaa siitä oli. Lääkäri vastasi, että kyllähän se vauvan immuniteettijärjestelmälle on haitaksi. Mamma mia. Miten unet voivatkin tuntua todellisuutta todellisemmilta silloin kun niitä näkee.)
Raportoin huomenna, miten meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti