Tänään sain aamiaiasta ja kortteja vuoteeseen. Muistelen äitienpäivää kaksi vuotta sitten, kun olin allapäin siitä, että toista lasta ei kuulunut. Ei taida olla jäänyt kenellekään lukijalle epäselväksi, kuinka kiitollinen olen (olemme) näistä kahdesta pojasta. Tähän sopii vanha lempiruno, Aila Meriluodon Onni:
Kevät on uurtanut kapean kehän
ruskean koivun juureen.
Kevät on uurtanut kapean kehän
sieluni talveen suureen.
Aurinko paistaa kapeaan kehään
holveista huiman sinen.
Maailma mahtuu kapeaan kehään
aava ja ihmeellinen.
Aamupäivällä olimme rannalla, samalla kuin viimeksikin. Ohessa pari kuvaa sieltä tuulesta ja auringosta. Eerosta on kasvamassa isän poika myös ötökkäkiinnostuksessa, hyvä niin. Kysyin lapselta tänään, mikä on kivoin asia, lentokoneet vai legot vai öttiäiset. Lentokoneet kuulemma, mutta kyllä ne muutkin on tosi kivoja.
Ja viimeiseksi mutta ei vähäisimmäksi: äitienpäivähalaukset tätäkin kautta rakkaille äideille Suomeen, mummille ja fammulle!
ps. Piti kertoa vielä ajankohtaista korva-asiaa, mutta palaan siihen huomenna tai tiistaina, nyt nukkumaan.
2 kommenttia:
Ihanat kuvat, ihana auriko!
Meillä täällä kevät on täysin jämähtänyt, mutta onneksi on sentään vihreää. Ja eiköhän hellekeleihinkin vielä päästä... :) Ja kohtahan me ollaan taas Italiassa!
Paljon terkkuja koko perheelle!
- Anna-Kaisa
Kiitos AK! Ilmasto on kyllä Rooman paras puoli. Kevät alkaa niin aikaisin. Hei, ehdittekö visiitillänne Roomaan?? Milloin tulettekaan? Halaus Petrille ja sulle.
Lähetä kommentti