Nämä vanhukset kaappasivat vanhemman poikamme ja lähtivät ajelemaan pohjoista kohti jo päivän ennakkoon. Seuraavana päivänä Eikka ja minä hyppäsimme junaan. Matka sujui hyvin, kuten kuvista näkyy. (Non piange mai? Eikö se itke koskaan? kysyi setä junassa. No niinpä. Ehkä sille tulee sitten vaikea murrosikä.) Lopulta Jussi töiden jälkeen kaasutteli yksin autollaan meidän perään. Tiemme yhtyivät Genovan illassa (yössä), kun mieheni herätti vanhempansa yöpimeässä hotellihuoneessa ja oli kömpimässä heidän väliinsä. Löysi se onneksi nykyisen perheensäkin.
Genova on selvästi Pohjois-Italiaa: kaikki toimii. Upealta satama-alueelta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista: kävimme jälleen akvaariossa (siitä kerroinkin enemmän viime vuonna), jossa parasta oli pingviinien ruokinta-aika. Pojat riehuivat myös leikkipuistossa ja vierailivat lasten kaupungissa, jossa mm. rakensivat rakennustyömaalla. Paljon muuta jäi vielä ensi kertaankin, kuten Antarktis-museo.
Genovassa oli illalla karnevaalit, jonne kuvan täditkin suunnistivat. (Miksi Suomessa ei koskaan pukeuduta yöpaitaan ja lähdetä kadulle?)
Me matkasimme kuitenkin rahvaan parista pois, sillä Jussi oli varannut meille majoituksen Agriturismosta (eräänlainen maatilamajoituksen / B&B:n välimuoto; Italia on niitä pullollaan) Rapallon suihkuseurapiirikaupungista. Emme tosin majoittuneet jetsetin viereen satamaan vaan korkealle rinteille. Ihan yksinkertaista ei ollut päästä sinne ylös, mutta ehdimme juuri nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä.
Seuraavana päivänä ajoimme ylemmäs pohjoiseen, Cogneen. Lukaisin juuri viime vuoden kertomukseni hiihtolomastamme. Yhtä kauniilta ellei kauniimmaltakin näytti Cogne tänäkin vuonna. Vietimme siellä kuusi ihanaa päivää. Puhdas ilma ja vuoristomaisemat tekevät liioittelematta sielulle hyvää. Jussi pääsi hiihtämään ja (mikä parempaa) tihrustamaan petolintuja, gemssejä ja alppikauriita ihan näköetäisyydeltä. Minä pääsin lumilautailemaan parin vuoden tauon jalkeen. Ahh.
Isompi poika kokeili tänä vuonna lumileikkien, mäenlaskun ja hiihdon lisäksi myös laskettelua. (Harmi vaan, että kuvat ovat siinä paremmassa kamerassa, josta emme nykyään saa kuvia ladattua koneelle.) Viikon kohokohta oli kuitenkin pelastushelikopterin näkeminen. Siitä laitan ihan oman jutun pian.
Lisäksi Cognessa oli yksi hurmuri. Arvatkaa, kuka näistä kolmesta?
No tietysti juuri se.
- Hyvää yötä Roomasta.
3 kommenttia:
Hei! Hieno kuva tuosta Rapallon auringonlaskusta ja pojista! Meiltähän jäi kyseinen auringonlasku näkemättä, kun puskettiin rinnettä ylös katse tiukasti
kapeassa tiessä. Aikamoinen kokemus sekin.
F&F
Ihanaa, että jaksatte kirjoittaa tänne kuulumisianne. Vaikka käyn harvoin, voin sitten kerralla lukea ja fiilistellä pidemmätkin pätkät.
Me odotamme jo kovasti Rooman-matkaa ja teidän tapaamistanne. Uskomatonta, että Eerokin on jo viisi... Ja Eino on jo ISO! Ikävä kuulla liimakorvista, vaikka toisaalta onni, että asia on nyt ainakin tiedossa.
Pojissa tulee olemaan mukava vahtiminen;).
Haleja!
Pia
Hei,
kiitos kommenteista, äffät ja Pia! Äffät, niinpä, mutta te saitte toivottavasti nauttia upeasta aamupäiväauringosta Rapallossa :-).
Pia, mekin odotamme teitä! Pian nähdään!
Lähetä kommentti