Vesillä

Kevät unohtui tänä vuonna jonnekin. Sateisesta talvesta hypättiin suoraan helteisiin. Pari viime viikkoa ovat olleet italialaisittainkin poikkeuksellisen kuumia. Kuin keskikesää elettäisiin; lämpotila 35 astetta. - Väitöskirjan kanssa puurtaessani mietin vielä pari viikkoa sitten, mitä kaikkea tekisin äitiyslomalla ennen Suomeen lähtöä:

- seikkailisin Roomaa ristiin rastiin
- kävisin taidenäyttelyissä
- maalaisin ulkona idyllisiä kaupunkikuvia
- tekisin valtavasti käsitöitä
- aloittelisin uutta artikkelia ja saisin sen hahmoteltua ja pitkälle.

Vaan miten kävi: totuus on, että olen vain loikoillut päivät pitkät kotisohvalla. Hieman neuloa nitkuttanut, mutten paljon sitäkään. Päivän suurin saavutukseni on viedä lapsi päiväkotiin. Kaupunkikävely + kuumuus + iso maha on sen sijaan mahdoton yhtälö. Yhtenä aamupäivänä yritin, ja palasin häntä koipien välissä kotiin toipumaan. Koti on turvasatama.

Viime viikonloppuna sentään teimme kauan haaveillun rantaretken kauniiseen Sperlongaan (n. 2 tunnin ajomatka Napoliin päin). Yksi yö pienessä hotellissa ja väliajat viereisellä rannalla. Minä aurinkovarjon alla, pojat vedessä. Ei mikään vedä vertoja sille kun lapsi nauttii.




Myös parvekkeen allas on pop. Kuva eilisillalta, pidimme pienen parvekepiknikin pois muuttavalle ystäväperheelle. Isomman kanssa leikkimässä toinen pellavapää, tanskalais-virolainen 2-vuotias touhuaja.


Nyt tämän perheen suurin touhottaja nukkuu sängyssään Puuha-Pete kainalossa. Päiväkotikaverin tänään lahjoittama muovinen työmiesnukke on saanut suurta rakkautta osakseen. Se isompi touhuaja on isifutiksen jälkeisellä isien illallisella. Tämä yksi blogipäivittäjä sen sijaan ei touhua vaan menee nyt avaamaan kaikki ikkunat ja parvekkeen ovet, että yöilma viilentäisi huoneita. Ja sitten nukkumaan.