Viikonloppuna sai siis hyvällä omallatunnolla nautiskella. Lauantaina majoittauduimme parvekkeelle, jonne perustimme Eeron kanssa taidetyöpajan. Illalla veimme maali- ja savitaiteilijan Suomi-kouluun ja nautimme Jussin kanssa vapaahetkestä Trasteveressa. Siunattu keksintö tuo Suomi-koulu, jossa on pienten ryhmässä kaksi ihanaa nuorta opettajaa ja viisi vilkasta suomalaista muksua ja joka antaa vanhemmille mahdollisuuden päästä punaviinilasilliselle kahdestaan.

Sunnuntaina Roomassa satoi (tänään ukkostaa), ja lähdimme etelään Napolin suuntaan etsimään aurinkoa. Pitkä ajomatkan, muutaman harharetken ja autopahoinvoinnin jälkeen löysimme pikkutien vuorten vierestä Amalfin rannikolle. Kesällä rantabulevardit on varattu upporikkaille turisteille, mutta nyt mahduimme hyvin mukaan. Löysimme paratiisin Positanon kylän pikkukivirannalta. Sininen horisontti ja meri, josta kohosivat kalliot kohtisuoraan ylöspäin. Huikaisevan kaunista. Lapsi villiintyi rannasta ja aalloista, joita juosta pakoon. Haaveilen jo uudesta matkasta samaan paikkaan. - Pikkuinen jaksoi pitkät automatkat ihailtavasti, kiitos Puuha Pete -satukasetin (Lauran perheelle suuri kiitos postista!). Osaamme tarinat jo ulkoa.



Tänään Eeron päiväkodissa oli vanhempainilta. Ihmetellä täytyy sitä, miten pieni lapsi pärjää ummikkona vieraskielisessä ryhmässä. Ei kukaan aikuinen suostuisi samaan; viettämään päiviään viidentoista muun kanssa, jotka kaikki tuntevat toisensa entuudestaan mutta joista kukaan ei ymmärrä sinua etkä itse ymmärrä ketään. Lapsilta ei kukaan kysy, suostuvatko ne.
Mutta jotenkin vain se pieni siellä pärjää. Ei ymmärrä puhetta, mutta ymmärtää, mitä tehdään seuraavaksi; milloin on välipala, pisuaika, ulkoilu. Aika paljon puuhailee omia juttujaan mutta alkaa jo leikkiä muidenkin lasten kanssa. Kuuntelee satuja joista ei ymmärrä kuin kuvat. Tykkää Christina-opettajasta. Syö pastaa lounaaksi kuten muutkin mutta välipalaksi kodin pakkasesta ruisleipää. On opettajan mukaan dolce, tranquillo, affettuoso. (Lapsella on siis kaksi eri persoonaa.) Erityisen liikuttavaa oli nähdä seinällä mariachiarojen ja lorenzojen piirrosten joukossa pienen suomipojan piirtämä kuva Famigliastaan, jossa oli kolme pääjalkaista: mama, papa ja Eero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti