Eläintarha

On mukavaa kun on vieraita, taisin kirjoittaa viimeksi. Mutta on siinä kääntöpuolensakin: kun vieraat eivät enää olekaan täällä ja Helsinkiin on kovin pitkä matka, joku meistä saattaa ikävöidä. Erityisesti se pienin. "Milloin ne tulevat taas? Missä Vilja on?" kysyi aamulla pikkuinen ääni sängystä. Selitä siinä sitten, että kesällä, kolmen kuukauden päästä nähdään. Kun aikakäsitys on vielä sitä luokkaa, että onko tänään huomenna.

Muistoksi pienestä ja vähän isommasta kuva eläintarhasta viime sunnuntailta:


Eläintarha on kävelymatkan päässä, Villa Borghesessa. Siellä on kaksi surusilmäistä vanhaa norsuystävystä ja kirahviperhe.

Kävin tänään italiantunnilla, kolmen viikon tauon jälkeen. Koko tunti taas kielioppitehtäviä, ja huomasin menettäneeni kolmessa viikossa lähinnä vertailumuodot ja yhdistelmäpronominien kertauksen. Väitän, että kielenopetus on täällä aika paljon jäljessä Suomesta. Osaan kyllä täyttää kielioppitehtävät monisteeseen, mutta ei ole sanavarastoa saati keskustelukompetenssia. Minne ihmeen 70-luvulle täällä on jääty, kysyy tuohtunut aikuisoppija.

Nyt nukkumaan isomman pojan viereen, että jaksaa aamulla pohtia oppikirjadialogien subjektipositioita. Pienempi kuuluu yskivän unissaan.