Sisilia

Sisiliaan olemme suunnitelleet matkaa ennenkin näiden kohta kolmen vuoden aikana, joina olemme asuneet täällä. Aina matka on kuitenkin tyssännyt siihen, että Sisilian-reissuun pitäisi varata aikaa: saari on kaukana ja siellä on niin paljon nähtävää, että muutama päivä ei riitä. Kuitenkin näitä mennään-sitten-joskus-toiste-paremmalla-ajalla-kohteita alkaa miettiä eri näkökulmasta nyt, kun Italia-aikaa on enää vähän yli puoli vuotta.

Minä sairastin pari päivää viime viikon lopulla. Sunnuntaina aamupäivällä, kun olo tuntui paremmalta, teimme äkkipäätöksen Sisilian hyväksi. Eerolla oli koko viikko syyslomaa ja Jussilla pyydetty töistä vapaaksi ma-ke. Varasimme liput parin tunnin päästä lähtevään koneeseen, pakkasimme häthätää yhden laukun ja säntäsimme matkaan. Kivaa :-).

Ohessa kuva Einosta ja Jussista koneessa.


Vuokrasimme Catanian lentokentältä pikkuisen auton ja ajoimme alle tunnin matkan Syrakusaan. Satoi. Löysimme helposti pienen kivan hotellin vanhasta luostarista kaupungin kärjestä, Ortigian saarelta. Syrakusasta meillä ei ollut sen kummempaa tietoa; mielessä lähinnä Arkhimedes ja kreikkalaiset ja se, että se on Rooman tavoin ikivanha kaupunki (Syrakusa perustettu 734 eKr, Rooma 753 eKr). Yllätys oli, että kaupunki oli niin mielettömän hieno. Rakennuskanta on upea, keskiaikaisia palatseja löytyy joka puolelta, arkkitehtuuri on yhtenäistä ja Piazza Duomo hohtaa häikäisevän valkoisena. (Alla pari iltakuvaa Syrakusasta.)




Seuraavana päivänä, maanantaina, ajoimme puolentoista tunnin päähän Taorminaan. Taorminaa olivat monet meille kehuneet. Kaupungin sijainti ylhäällä vuorenrinteellä merinäkymineen oli toki upea, mutta muuten itse kaupunki oli pettymys. Lokakuun lopullakin kuuli enemmän saksaa (ja suomea; sinne tehdään valmismatkoja) kuin italiaa. Ja vaikka turistit ovatkin ihan jees (mehän emme tietenkään ole turisteja, pois se meistä), niin se, että paikasta häviää kaikki maanläheinen ja jäljelle jää vain monikansallisia vaatekauppoja ja hengettömiä ravintoloita, on sääli. - Mutta Taorminan antiikinaikainen kreikkalainen teatteri (kuva alla) oli hieno, sitä ei voi kieltää. Näkymää olisi voinut katsella kauan.


Tiistaina jätimme Taorminan ja kipusimme pikku autollamme Etnaa kohti. Itse huipulle päästäkseen pitäisi olla lähes vuorikiipeilijä tai ainakin hyvin varustautunut retkeilijä. Tyydyimme ihailemaan rinteiden laavapeltoja. Eero keräsi monta murikkaa muistoksi vaatekaapin päälle.


Etnalta suuntasimme takaisin kohti Syrakusaa. Sattumalta kirjasta bongattu edullinen B&B-majoituspaikka "Lady Lucia" osoittautui 600 vuotta vanhaksi palatsiksi. Olimme ainoat vieraat, mutta kokki tuli paikalle meitä varten illallista tekemään. Lady Lucia kertoili samalla elämäntarinaansa; hän oli asunut lapsuutensa Amerikassa mutta palannut aikuisena Sisiliaan kunnostamaan sukunsa ränsistyneen palatsin. 16-vuotias poika oli sen sijaan jäänyt Amerikkaan; lady kovasti kaipasi häntä ja skypetteli illan mittaan pojan kanssa. On se jännä, vaikka ihminen asuisi missä palatsissa niin se mikä on mielessä on päällimmäisenä on aina lapset...

Tässä kuvia Lady Lucian ruokasalista, huoneestamme (huomatkaa vaatimaton 7 metrin huonekorkeus!) ja palatsin julkisivusta. Tänne täytyy vielä joskus palata.





Hotellista luovuttuamme ajoimme läheiselle hiekkarannalle:



Sieltä vielä Syrakusaan lounaalle (ja keksi- ja marmeladiostoksille tietysti). Kuvassa alla ollaan Duomon portailla vetelehtimässä ja leivoksia syömässä. (Niihin leivoksiin, erityisesti vastaleivottuun ricottajuustotäytteiseen, eivät adjektiivini riitä. Einon yleisin sana kuvaa paremmin: NAM.)




Ja takaisin lentokentälle ja kotia kohti. Olipa melkoisen ihana loma.

ps. Sisiliasta voisi tietysti kertoa monenlaisia tarinoita ja todellisuuksia. Tämä on vain se kuva, mikä matkaajalle näyttäytyi...