Piipahdan vain kertomassa, että jos ei opetella puhumaan, niin opetellaan nyt ainakin sitten liikkumaan. Kun on kova tarve oppia. Ylöspäin vie siis pienen ihmisen tie.
Se on myös alkanut istua isojen ihmisten lailla tuolissa. Ja mussuttaa soseita ja puuroa jo ihan kunnolla. (Arvatkaa, kumpaa kuvan henkilöistä tarkoitan? Ai miten hauska olenkaan.)
Kiitos teille kaikille vielä, jotka olette eri kautta kommentoineet Einon korvia. Tosiaan seuraamme tilannetta nyt, uusi kontrolli korvalääkärille on kuukauden päästä. Kieliasiaan olemme saaneet hyviä neuvoja; lähinnä ne voisi tiivistää sanoihin toisto, rytmi, kasvokontakti ja taustameluton ympäristö. (Toki joku voi sanoa, että maalaisjärkihän sen kertoo - mutta ei välttämättä. Maalaisjärki on kuulkaa yliarvostettua.) (Kyllä kannatti muuten olla kustannustoimittajana aikanaan. Mistä muualta olisin tuntenut logopedeja, jotka ovat asiantuntijoita nimenomaan lasten äänteellisessä kehityksessä?)
Eeron synttärit jouduimme siirtämään seuraavalle viikolle, kun avuksi lupautunut suomi-koulun ihana Noora sairastui ja epäilemme, ettemme selviä sen apinalauman kanssa ilman häntä. Siitä kuulemme siis ensi viikolla. Palaan kuitenkin lähipäivinä lisäkuvien kanssa; niitä on tullut taas napsittua.
Hei hei täältä, voikaa hyvin! Harjoittelu jatkuu.
2 kommenttia:
Vau Eino, maasta se pienikin ponnistaa. Tässä kohtaa voi olla huonokuuloisuudesta vain hyötyä. Ei tarvitse kuulla mitä kielletään. Eihän kerrota kellekkään. Ilmoitan vaan, että sitä osaavat jo hyvin pienet miehet käyttää hyväkseen t. Päivi
Hei Päivi, en kerro kellekään, älä sinäkään. Kiipustan ja konttaan minne tykkään ja äiti vaan seuraa perässä. Hih. t. Eino
Lähetä kommentti