Viikon kohokohta ei kuitenkaan ollut lumisade vaan Eeron luokkakaverisynttärit. Ne, joita jännitin kovasti etukäteen. Pelkäsin, että 16 lasta itkee ja tappelee 2 tuntia. Ja että Eino pelästyy ja kiljuu samat 2 tuntia. Asetin odotukset matalalle ja kas, kävi klassisesti: juhlat menivätkin hienosti. Lapsilla oli hauskaa: ne askartelivat, onkivat, leikkivät Eeron leluilla, pumppasivat Jussin avustuksella jätti-ilmapalloja ja istuivat ison ruokasalin pöydän ääressä suklaakakkua mussuttamassa. Mahtavaa. Pistän heti pystyyn lasten juhlapalveluyrityksen. (Kamala ajatus.) (Oikeasti tilanteen selittänee se, että kolme pahinta tappelukaveria sattui olemaan sairaana.)
Lisää hyviä uutisia: Eino on alkanut höpötellä. Ei se nyt vielä jokella mutta sinne päin. Ja meidän mielestä se selvästi kuulee paremmin kuin aiemmin. Ehkä viikon korvatippakuuri auttoi, toivomme kovasti. Se selviää parin viikon päästä korvalääkärisedän vastaanotolla.
Viikonloppu on kulunut puistoillessa ja kevättä haistellessa. Molemmat pojat, pienempi ja isompi, nauttivat kovasti, kun isovanhemmat ovat täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti