Tällä kertaa pikaisesti, koska oikeastaan pitäisi mennä nukkumaan. Pienempien poikien nukahdettua olen roikkunut netissä ja etsinyt tietoa aiheesta "vauva, liimakorva, korvien putkitus". Siinähän se tärkein uutinen tulikin. Einolla on nimittäin tällä viikolla todettu liimakorva molemmissa korvissa (siitä, miten kauan mömmöä on korvissa ollut, ei ole tietoa; voi olla pari-kolmekin kuukautta). Pieni kuulee vain 20 % puheesta. Korvaongelma selittää myös yöllisen heräilyn - korviin ei varsinaisesti satu, mutta paineen tunne kasvaa kun pieni nukkuu pitkällään ja se herättää usein.
Tämä liimakorvaisuushan on meidän perheessä tuttua, mutta uutta on se, että korvapotilas onkin pieni vauva, joka on kielenkehityksensä kannalta tärkeässä vaiheessa. Nyt mielessä risteilee kysymyksiä siitä, miten vaiva hoidetaan, miten voisimme puheenkehitystä tukea nyt (puhua tietysti mahdollisimman paljon), onko tästä huonon kuulon ajasta mahdollisesti pidempiaikaista saati pysyvää haittaa ja milloin korvat mahdollisesti putkitetaan. Putkituksia ei ilmeisesti mielellään tehdä alle vuoden ikäisille, (mm. siksi, koska toimenpide vaatii nukutuksen) mutta toisaalta puheenkehityksen kannalta putkitus olisi järkevämpi tehdä jo aiemmin.
Meidän pieni hiljainen poikamme.
Mutta nyt nukkumaan. Hyvä juttu on se, että tämä saatiin selville nyt eikä vuoden päästä vasta alettu ihmetellä että miksei ensisanoja ole kuulunut.
ps. Eero täytti 5 vuotta keskiviikkona. Iso ihana poika. Ensi keskiviikkona meillä kotona on synttärikutsut koko eskariryhmälle eli 16 lasta. Odotan kauhulla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hei!
Kurja kuulla, että pienellä tuollainen vaiva. Jos haluat, voin kysyä tädiltäni, joka on puheterapeutti ja töissä Hyksillä ja erikoistunut juuri kaikenlaisiin ihan pienten lasten juttuihin. Hänellä voisi olla joku hyvä näkökulma tuohon huoleesi puheenkehityksestä.
En tiedä lohduttaako, mutta minä menetin puhekykyni ja jo oppimani sanat vähän yli yksivuotiaana sairastettuani kaksi rokkoa yhtäaikaa. Äitini oli jokseenkin varma, että vaurio on pysyvä, mutta niin vain puhuttuani jonkin aikaa älämölökieltä opin uudelleen puhumaan ja siitä lähtien olenkin ollut tauotta äänessä :) Ei vaan, vakavasti, voin oikeasti soittaa tädilleni ja kysyä, onko jotain neuvoja asiassa.
Haleja,
Kaarina
Hei taas
Täällä Unajassa on kokemusta myös tällä alalla. Mikahan sairasteli korviaan ihan vauvasta asti. 1v.2 kuukauden ikäisenä leikattiin kitarisat, joka oli sen ajan trendi, asia ei muuttunut miksikään ja 1.6v laitettiin vihdoin putket ja vaiva alkoi hellittää. Ennen heräiltiin siinä 5-8 kertaa yössä, jälkeen ehkä kerran jos sitäkään. Puhumaan hän oppi ihan normaalisti ja kuuleekin ihan hyvin, vaikka korvia puhkottiin lähes joka kuukausi. Antibiotteja syötiin ihan resintentiksi asti. Eli kyllä lapsen kehitys korjaa vaivat aika hyvin. En olisi kauhean huolissani, anna ajan kulua rauhassa. täti Unajasta
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=skl&p_artikkeli=skl00014#s18.
Tästä linkistä löysin vähän selvyyttä liimakorvan haitallisuudesta. Käykääpä tarkistamassa. Panen tähän kuitenkin sitaatin:
"Onko välikorvatulehduksista pysyvää haittaa?
Korvassa oleva erite haittaa kuuloa korvatulehduksen aikana. Erityisesti liimakorva on haitallinen kuulolle. Toisaalta tiheät välikorvatulehdukset tai liimakorva eivät vauriota kuuloa pysyvästi. Myöskään välikorvantulehduksen hoidon viivästyminen ei ole vaarallista. Mikäli korvakierre osuu samaan aikaan kun lapsi opettelee puhumista, se voi mahdollisesti hidastaa puheen kehittymistä. Pysyviä vaikutuksia puheeseen ei kuitenkaan ole."
Terveiset Budapestista
F & F
Ai niin. Sen verran jäi vielä sanomatta, että Duodecimin terveyskirjasto on kyllä luotettava lähde, koska se on lääkärien ylläpitämä.
Äidin huoleen otamme myös kovasti osaa. Kyllä sinä tiedät, miten Einon kanssa ollaan. Pidä itsestäsi hyvää huolta. Ja samat sanat Jussille.
Hei ja vielä korvaongelmasta. Äidille tämä on aika rasittavaa, koska joutuu herämään usein yön aikana . Itse olen ollut onnellinen siitä, etten ole joutunut viemään lapsia aamulla esim. klo 6 hoitoon tms. En tiedä onko tämä perinnöllistä, faarihan oli ihan hirveä huutaja öisin. Silloin ei vaan ymmärretty, mistä on kysymys. Mikallekin on sanottu, etä valuvika, eli geeneissä taitaa liikkua jotain tällaista.
Hei,
kiitos kommenteistanne! Kaarina, kuulostaa siltä, että tätisi on varmaan juuri oikea ihminen vastaamaan puheenkehitysasiaan. Jos soittelet hänelle muutenkin, olemme kovin kiitollisia jos kysyt vinkkejä/näkemystä Einon tilanteesta. Voidaan vaikka meilata tarkemmin. Kilttiä, kiitos!
Unajan täti ja F&F, kiitos kommenteista ja tsemppauksesta myös teille. Valitettavasti vain liimakorva on sikäli kurjempi juttu kuin korvatulehdukset (vaikka vähemmän kivulias), että se oikeasti vaikuttaa puheenkehitykseen - setä Glazenburgin mukaan (ihana pätevä hollantilainen korvalääkärimme täällä) jo kolmen kuukauden liimakorvaisuus vaikuttaa näin pienillä. Sitä, onko vaikutus ohimenenevää vai pidempiaikaisempaa, ei varmaan kukaan osaa varmasti sanoa; riippuu ainakin suurelta osin siitä, kuinka kauan korvat on mömmöä täynnä eli kuinka pian putkitetaan (ellei mene itsellään ohi, sitä kovasti toivomme, vaikkei se ehkä todennäköistä olekaan). Näin pienillä kuin Eino liimakorva on melko harvinainen (paitsi huuli- ja suulakihalkiolapsilla yleinen ja heillä putket laitetaankin aina pian).
Ei täällä missään paniikissa olla, niin paljon pahempiakin juttuja lapsille voisi tapahtua, mutta halusimme jakaa asian kanssanne ja muutenkin olemme sitä mieltä että tieto ei lisää tuskaa vaan vähentää sitä :-). (Päivi muuten, valuvika todellakin, lääkärimme mukaan tämä on nimenomaan pohjoisten maiden ja erityisesti suomalaisten kansantauti!)
Moi!
Kurja, että Einolla on ongelmia korvien kanssa. Mulla on työkaveri, jonka kaikkien kolmen lapsen korvat on putkitettu noin 6kk-ikäisenä. Kyllä sitä siis nukutusriskistä huolimatta tehdään. Heille oli lääkäri vielä sanonut, että nukutus tehdään maskilla ja kestää hyvin vähän aikaa, eli riskit eivät ole kovin suuria. Yksi käytännön hankaluus tässä on se, että lapsen on oltava syömättä (kai) 12 tuntia ennen operaatiota. Onneksi suuri osa siitä ajasta toki on yöaikaa, jos operaatioaika on heti aamulla.
Mutta, heidän kokemuksensa ovat siis olleet erittäin hyviä. Toivottavasti tämä rohkaisee teitä!
Ja onnea viisivuotiaalle isolle pojalle! :)
Terveiset erittäin lumisesta Helsingistä!
t. Pia
Lähetä kommentti