Hajanaisia ajatuksia

Lokakuu, yhä lämmintä. Aamulla lapsi ratikalla päiväkotiin, bussilla keskustaan. Aamukahvi tiskillä, päivä kirjastossa. Puoli neljältä lapsi päiväkodista, lähipuiston nurmikolle eväspiknikille. Kotimatka täpötäydessä ruuhkaratikassa, pysäkillä pelkoa ettei lapsi vaan juokse auton alle. Käsipesu, välipala, leikkiä, illallinen. Nopeasti pimenevä ilta, nytkö jo aika laittaa lapsi nukkumaan. Iltasatu, laulu.

Englantilaisia lauluja, joitain sanoja jo. My name is Eero, yellow, blue, questo, non si fa. Opettelua, sanojen puutetta. Pitkiä päiviä, lapsilauma. Kylpyjä. Jääkarhuleikkejä. Riehumista. Uni ei tule -iltoja. Iloisia aamuja; heräämisiä isän ja äidin makkarissa. Höpöttelyä itsekseen.

Väitöskirjaa kirjastoksi muutetussa luostarissa. Painavia kirjakasseja pitkin kaupunkia. Hiljaisia päiviä. Laiskuutta. Ajatusten harhailua. Lähestyviä deadlineja ja kirjoitusinspiraatiota.

Aikaa ajatella. Ihmetellä värejä ja valoa ympärillä. Huovuttaa Eeron kanssa palloja ja matoja. Pyöräillä lauantaiaamuisin piirustuskurssille; jäljentää mittasuhteita, perspektiiviharjoituksia. Piirtää ja kumittaa ja keskittyä vain siihen, että käsi ja silmä ovat yhteistyössä. Neuloa iltaisin. Elää sosiaalisesti epäsopivaa kiireettömyyttä.

***

Isä ja äiti olivat viikon täällä; kiitos ihanasta vierailusta. Hyvin jaksoivat äidin jalat. Rooma näytti parhaat puolensa; aurinkoa läpi viikon. Nyt ovat matkalaiset turvallisesti kotona; mukana matkasi myös Jussin yksi musta kenkä ja isän ruskea kenkä jäi vastaavasti tänne kaveriksemme.

Hajamielisyys on vahva sukuvika; mietin, mihin päädynkään itse muutamankymmenen vuoden päästä. Hoitoon? Tärkeät päivät ja tapahtumat muistan kyllä, mutta muuten ajatukset ja tavarat eivät seuraa mukana. Erityisesti hajamielisyys liittyy siirtymätilanteisiin ja kulkuvälineisiin. Helsingissä asuessani lähdin kuoroharjoituksiin eriparikengät jalassa (huomasin vasta bussissa) ja silittelin vieraiden miesten polvia ratikassa. Lapsena huilutunnit olivat painajaista, koska säännöllisesti joko unohdin huilun kotiin (noloa mennä toistuvasti soittotunnille ilman soitinta) tai viimeistään kotimatkalla bussiin. Viime vuonna neuloin kolme baskeria, jotka kaikki hukkuivat. Kesällä netistä tilattu lanka ja hyvät pastelliliidut jäivät VR:lle. Toisaalta, elämä itsensä kanssa on aika jännittävää.




Ps. Loppuun kuva komeasta miehestäni. Mies on kuin viini, paranee vanhetessaan. Saatiin 5-vuotishääpäivääkin vietettyä kaksin, luksusta. Voi isovanhemmat kaikki neljä kun asutte niin kaukana arjestamme.