Helteistä huolimatta syksy lienee kuitenkin jo jossain nurkkien takana. Viime yönä parvekkeella tarvittiin nimittäin ensimmäistä kertaa tavalliset peitot pelkkien lakanoiden sijaan. Aamulla Jussi vei pienen ison pojan päiväkotiin ja minä jatkoin matkaa keskustan läpi ja Ponte Siston kävelysillan yli Tiberin toiselle rannalle, Trastevereen. Hain pienestä puodista tärkeän lahjan eräälle tärkeälle ihan pienelle ihmiselle (uudelle kummipojallemme Suomeen). Lopun aamupäivää kirjoitin kahvilassa tutkijakoulun tutkimussuunnitelmaa.
Tämän työn tuttu kurjuus on ainainen rahoituksen hakeminen. Olen ollut onnekas saadessani helposti rahoitusta yli kahdeksi vuodeksi, mutta nyt vähän pelottaa ensi vuoden suhteen: tänä vuonna on aikaa mennyt niin paljon muuhun, että kirja ei ole edistynyt kriteerien mukaan. Mutta joka tapauksessa perille tämä muhkurainen tie kyllä talsitaan, olen päättänyt, ja järkevintä on tehdä se nyt kun olemme täällä vierailla mailla. Päätöstä helpottaa suunnitelma purkaa iso paketti pienempiin, hahmotettavissa oleviin osiin eli tehdä artikkeliväitöskirja.
Kaupunki oli niin kaunis aamulla. Kun arki tapahtuu kodin ja päiväkodin ja Adan puiston ja Tigre-ruokakaupan neliössä, sitä helposti unohtaa, että yksi maailman upeimmista keskustoista on vain vartin bussimatkan päässä; pyörällä vielä nopeammin. Ehkä menen toistekin Trastevereen kirjoittelemaan.
Päiväkodista: vaikeaakin on ollut nyt aluksi, mutta toisaalta ihmeen urhea se kolme ja puolivuotias on. Tässä loppuun muutama seikka, joista tietää, että lapsesta on tullut iso:
- Se uskaltaa liukua puiston isoimmasta liukumäestä
- Se on kiinnostunut eksistentiaalisista kysymyksistä (Äiti, kenen masussa mä olin silloin kun sä olit pieni tyttö? Kuoletteko te isin kanssa sitten kun mä olen aikuinen?)
- Se on siirtynyt kolmipyöräisestä apupyöräiseen
- Se nauraa käkättää Peppi Pitkätossu -kirjalle
- Se osaa käyttää tietokoneen hiirtä
- Isi on sen mielestä kivempi kuin äiti (ainakin ajoittain)
- Se ymmärtää perusteluja (karsta pitää rapsuttaa pois päästä vaikka se tuntuu kurjalta, koska sitten hiukset kasvaa paremmin)
- Halatessaan se taputtaa toista selkään niin kuin isot miehet
- Se silittää jos toisella on paha mieli
- Se käy iltaisin töissä ja sen ammatti on idlopaatti. Ohessa kuva idlopaatista työpaikallaan olohuoneen sohvalla. Idlopaatit näköjään rakentaa. Huomatkaa myös taustan uusi Marimekko-verho (Maija Isolan Tuuli vuodelta 1972).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti