1) ruoka
2) se, että Jussin työpaikka on kulman takana kodistamme.
Looginen yhtälö edellisistä on se, että usein myös lounastamme yhdessä. Etenkin nyt, kun väitöskirja (mikä väitöskirja?) on telakalla ja olen kotona Einon kanssa. Yleensä syömme kotona, toisinaan irrottelemme kotikadun pikkuisessa baarissa. (Kotiäidin päivän kohokohta on siis lounas aviomiehen kanssa. Säälittävää.)
Italiassa ei niin pientä baaria olekaan, ettei siellä olisi omaa keittiötä. Ja tässä nimenomaisessa tarjoillaan taivaallisia vihanneksia ja maailman parasta kahvia ja suklaakakkua. Kaikkein parasta on kuitenkin seura eli kullanmuru vihreässä fammun neulomassa villahaalarissaan. (Niin ja se virkamies harmaissaan, meneehän sekin, kun muu seura on niin säkenöivää.)
Kullanmuru on muuten oppinut peruuttamaan. Katsokaa vaikka ennen- ja jälkeen-kuvia. Rauhallinen se kyllä on edelleen. Miten niin pieni ihminen, joka ei osaa vielä sanaakaan sanoa, voi tuottaa niin paljon iloa ympärilleen. Sitä ihmettelen täällä päivät.
Ps. Tämä on 100. viesti blogissamme. Sen kunniaksi arpajaiset: jätä viesti kommenttilaatikkoon ja olet mukana pienessä herkkuarvonnassa. Muutenkin olisi kiva tietää, ketkä kuulumisiamme seuraavat :-). Arpajaiset sulkeutuvat kahden viikon päästä eli keskiviikkona 9.12.
19 kommenttia:
kun on herkuista kyse, niin pitäähän sitä arpajaisin osallistua :))
piti muutenkin laitta viestiä täällä. mitkä välipäivät olette helsingis? mulle tulikin työpakko ikäänkuin välipäiviksi, niin ajattelin josko se onnistuisi, että te tulisitte syömään juureen niin että olisin töissä vaikka juuri noina välipäivinä? no, palaillaan!
p.s. eino peruuttaa söpösti! ja terveisiä legomestarille!
t. yökyöpeli-siri (joka juuri tulis töistä puoli tuntia sitten...)
Voi pientä! Eino on kyllä hurjan söpö ja varmasti herättää ihastusta villanutussaan, joka ei kai ole kovin italialainen juttu?
Oikein mukavaa äitiysloman jatkoa lounaiden ja muiden huvitusten kera. Ja terveiset kaikille pojille!
t. Pia ja liuta poikia Helsingistä
Ja terveiset myös Berliinistä! Mahtavaa päästä näkemään Eino kohta livenä - ja teidät kaikki muutkin tietysti!
Onneksi meillä täälläkin on ihan hyvää suklaakakkua, vaikka vihannekset ovatkin ihan onnettomia näin talviaikaan. Perunaa ja kaalia kyllä riittää, se tuntuu riittävän saksalaisten ruokapöytään... ;)
Lämpimät terkut
- Anna-Kaisa
Tervehdys pimeästä Vallilasta!
Kaksi lumipäiväähän tänä talvena on ollut ja silloin onneksi ehdittiin pulkkamäkeen. Muuten on kyllä pimeää...ja märkäää.
Hauskoja kuvia ja kirjoituksia blogissa jälleen. Voin kuvitella hurmuri Einon lähikahvilassa. Lisäksi Elias seuraa innolla Eeron tekemisiä kuvissa - harrastukset ovat yllättäen melko samanlaisia;)
Mukavaa joulun odotusta teille kaikille.
T: Kata, Mikko, Elias ja Siiri
Terve taas täältä Unajasta ja kiitos Einon kuvasta. Kene näköne? Ei oikke os sanno. Nätti poik kuitenki. Terveissi Siril kans näitte yhteiste viästie mukan. Mahtak Eero muista, et hänel tehti kysymys? Mitä valkost Unajas sata? Ei ol vataust näkyn.terv. täti Päivi
Nyt peruuttaa, kohta vauhdilla eteenpäin! Terveisiä Viikistä,
Kaisa ja kundit (pienempi eilen 6 kk ja sai sen kunniaksi sika- ja kausi-influenssapiikit, tosi kiva juhlapäivä :)
Hei!
Mä väitän pistäväni ihan hyvin kampoihin mille tahansa kuppilalle suklaakakkuasioissa. Ainakin reseptejä on joka lähtöön. Tosin tehtyä tulee yleensä vain niitä kaikkein parhaimpia. Mutta uskotaan, että se teidän kuppilan kakku on maailman toiseksi parasta ;)
Eino on ihan huippu!
Taisin muuten sairastaa jo sen sikainfluenssan, varmahan kun ei voi olla. Tamiflu on tosi tehokas ja tappaa varmaan muutkin virukset. Ainakin olo lähti paranemaan heti. Jos tämä oli sitä tautia, niin onpa kyllä liioiteltu kohu. (mutta siis tärkeää oli aloittaa tamiflu heti, näin vinkkinä kaikille)
Olenkos Johanna muistanut kertoa, että harrastan nykyään jazzlaulua? Huilu on kyllä jäänyt nurkkaan, valitettavasti.
Iloisin terveisin
Kaarina
kiitos päivi terveisistä ja eri terveiset myäs sin unajaa täält arnkilien alakerrast! näkemisiin!
Hei vaan sinne Roomaan!
Just ajattelin että pitää pitkästä aikaa kirjoittaa jotain kommennteihin ja sit täällä oli vielä kilpailukin! Sopii mulle :)
Olimme äskettäin viikon löhölomalla Teneriffalla ja ai manteli se olikin mukavaa. Aamupäivät uimarannalla ja iltapäivät rannalla. Jenny oppi uimaan oikein kunnolla ja Tomaskin ui jo sujuvasti myyrää.
Mutta nopeasti tämä arki taas alkoi kotiin päästyämme. Yskää, korvatulehduksia sikainfluennssarokotuksen jälkeistä kuumetta yms. Hoh hoijaa.
Ja te olitte käyneet Maltalla! Hieno paikka! Olen käynyt siellä serkun perhettä tervehtimässä useamminkin ja 2003 juoksin Maltan puolimaratonin.
Ihania kuvia Einosta ja Eerosta! Meillä on ikävä teitä!
T: Tuula ja lapset
Tervehdys joulukuun pimeästä!
Täällä ei enää piknikillä istuta, mutta joulua voi ruveta jo tosissaan odottamaan.
Ihana lukea kuulumisianne!
Laura
Hei rakkaat,
terveisiä myös Käpylästä, ja pahoittelut hiljaiselosta. Meillä vaan mennään jotenkin aika lujaa:)
Kerttu tekee ensimmäisiä hampaita ja on oppinut ryömimään. Taas ne pistorasiat ja viherkasvit pitää piilottaa, juurihan ne vasta palasivat näkyville. Tyttö on ryömimisestä onnessaan, mutta puhkeavat hampaat kiukuttavat. Akselin mielestä on nyt erityisen kivaa kiivetä, mihin vaan, ja "pompsahtaa" sieltä alas joko hallitusti pehmeälle alustalle tai vahingossa vähemmän pehmeälle alustalle. Molemmilla on taas nuha ja Akselilla myös yskä.
Meille aikuisille kuuluu tavallisen hyvää. Ulkona vallitseva pimeä vaatii arkeen jo vähän asennetta, mutta onneksi kynttilät on keksitty! Ja tänään oli eka pakkaspäivä aikoihin, ihanaa!
Niin ja yksi aika kiva juttu on kyllä se, että Siri muutti alakertaan. Meidän rappuun siis, mutta alimpaan kerrokseen. Aika luksusta, meille ainakin.
Sanomattakin lienee selvää, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että olette mielessä kovasti ja seuraamme blogia aktiivisesti, vaikka kommentit ovatkin jääneet. Eero ja Eino ovat supersuloisia molemmat, terveisiä kovasti kummallekin!
Nyt nukkuvat lapset äännähtelevät, pitää mennä. Voikaa hyvin, nähdään pian!
Jenni
minullekin luksusta, koska olette ihania kaikki <3 ja myäa siksi että olette ihanuutenne lisäksi maailman harvoja ihmisiä, joiden arkirytmi sopii omaani! näen siis ihmisiä! :)
meil on hyvä rappu!
Terve vielä!
Kysymys: joko Eino on opetellut kiljumaan ja öykkäröimään eli huutamaan ihan vain huutamisen ilosta, vailla suruja? Olin jo unohtanut millainen vaihe se on. Hyvänen aika miten valtaisa ääni voi pienestä ihmisestä lähteä! Ja yleensä erityisen kovaäänistä elämöintiä seuraa erityisen valloittava hymy... Jos teillä ei vielä olla siinä vaiheessa, niin varautukaa ja hankkikaa ainakin Eerolle kuulosuojaimet!
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
Jenni
Hyvää itsenäisyyspäivää Berliinistä!
Iloksemme voimme ilmoittaa, että pieni punainen legopala löytyi, kun vuodesohva eilen avattiin. Lähtee täältä pikapuoliin joulutervehdyksen kyydissä kohti etelää.
Lämmintä joulunalusaikaa, rakkaat ystävät!
- Anna-Kaisa
Ihanan paljon kommentteja. Ihan parasta; kiitos niistä. Alankin järjestää joka viikko arpajaisia, jos kommentteja saa näin hyvin! Niitä on niin kiva lukea. (Vielä kaksi päivää vastausaikaa näihin arpajaisiin.)
Pia, kiitos, ja samoin paljon terkkuja pojille sinne! Siri, laitan viestiä sulle. Kata & co ja Tuula & co, paljon terveisiä teille Vallilaan ja myös Eero lähetti Eliakselle ja Jennylle & Tomakselle terkkuja!
Päivi, pyydämme anteeksi reagoimattomuutta kysymykseen, toki Eero osasi heti vastata että luntahan se... toivottavasti näemme sitä joulunaikaan Suomessa! Ja Eino on mielestäni enemmän Jussin näköinen, rauhallinen ja sopuisa luonne taas viittaa luonnollisesti enemmän äitiinsä.
Kaisa, toivottavasti viihdytte hyvin Viikissä, terkut myös Paavolle!
Kaarina, hyvä että toivuit pian. Mullakin on huilu aivan jäänyt, valitettavasti. Mutta jazzlaulu kuulostaa hyvältä ja varmasti sopii sulle!
Jenni, kiitos kuulumisistanne, ja juu, Eino on myös kiljahdellut, sillä oli oikea kiljumiskausi kuukausi sitten kun se löysi äänensä. Nyt on ollut hiljaisempaa. Mikään äänekäs tyyppi se ei noin yleensä ottaen kyllä ole. Se jotenkin nauraakin enemmän silmillään, hiljaista naurua. Paitsi silloin kun kutittaa oikeasta paikasta tai Eero hyppii hassusti.
Anna-Kaisa, uutinen pienestä punaisesta legopalasta ilahdutti kovasti omistajaansa. Kiitos! Ja ihanaa joulunodotusta myös kivaan Berliiniin. On kiva, kun tiedämme nyt vähän, millaista on elämänne siellä.
Meilläkin on ikävä teitä kaikkia tärkeitä ihmisiä.
Sydän kurkussa kirjoitan: vieläkö ehtii arpajaisiin! Itsenäisyyspäivä oli ja meni, meillä liehuivat päiväkodissa askarrellut siniristiliput. Tai oikeastaan törröttivät, koska piirustuspaperiin ei tuuli käy. Annin tulkinta oli valkoinen risti sinisellä pohjalla, aika puhutteleva sekin. Iltasella tunnelma oli kuin lähiöbaarissa, kun liput oli ristissä lastenhuoneen kaapin ovessa ja viisi (5!) pientä juhlijaa uhosi sokeripäissään.
Nähdäänhän joululomalla?
Tiina & perhe
Hahaa!
Herkut eivät kyllä mene
ohitseni, selittele,
että
etpäs muistanutkaan
Panen oman arpalipun
ehkä nipun
Via Liman herkkututkaan
terv. F ja F
Missä on arvonta? Missä on arvonta! (saako jokaisella kommentilla yhden uuden arpalipukkeen?)
Tiina ja perhe, vielä ehti mukaan! Samanlaista polvenkorkuisten juhlameininkiä oli muuten täälläkin eilen, puuh. Ei vähään aikaan taas juhlia, kiitos, tai joo, mutta niin että lapset nukkuvat.
Äffät ja Jenni, tuloksia seuraa ihan kohta...
Lähetä kommentti