Isompi on yhtäkkiä tullut isoksi pojaksi. Sen kanssa on hirmuisen paljon helpompaa kuin vielä kesällä oli. Enää ei tarvi tapella joka asiasta ja kiellot eivät aiheuta itkuraivareita. Sen sijaan on opittu joustamaan (ainakin joskus). Ja sanomaan kohteliaisuuksia: "Äiti, sulla on kaunis muki". "Äiti, sulla on ihana sateenvarjo."
Maailman tärkein juttu on edelleen leikkiminen. Suurin huoli lapsen elämässä on se, ehtiikö leikkiä tarpeeksi. Tämän hetken ehdoton suosikkipuuha on rakentaminen pikkulegoilla.
Toisaalta ei se kuitenkaan ihan vielä ole itsenäistymässä. Ostimme nimittäin Ikeasta lisärunkopatjan oman sänkymme viereen, että Jussikin pääsisi takaisin olohuoneen sohvalta. Nyt meillä on siis jättisänky, 250 cm leveä. Eero on onnessaan kun saa luvan kanssa nukkua siinä. "Äiti, saanhan mä olla tässä koko elämäni?" kysyi lapsi.
Pienempi on oppinut tarttumaan esineisiin ja kiljahtelemaan. Ei sitä voi kuunnella nauramatta. Edelläänkään ei osaa kuitenkaan kääntyä. Eino on suruton poika.
Kun vain säilyisivät terveinä nämä pienet. Eeron luokassakin on jo ollut influenssaa.
ps. Meillä oli pitkästä aikaa vieraita Suomesta, Jukka ja Pia. Oli niin kivaa. Eero niin nauttii kun talossa on enemmän porukkaa, meistä aikuisista puhumattakaan.
1 kommentti:
Iso kiitos meidän puolestamme! Oli hurjan kivaa! Pikkupoikanne ovat kyllä molemmat niin suloisia. Ihania kuvia tässä Einosta. Paljon terveisiä sinne, etenkin lego-pojalle ja kiitos vielä!
terv. Pia ja Jukka
Lähetä kommentti