
Eino on alkanut heräillä öisin useammin. Nyt jo jonkin aikaa 1-2 tunnin välein. Sitä jaksaa kuitenkin suhteellisen hyvin, kun takana on monta hyväunista kuukautta. Ja kun olen varma siitä, että tämä on jokin ohimenevä vaihe. Sen sijaan tuntuu, että kaikki ylimääräinen jää, kun on väsynyt: neulominen, blogi, sähköposteihin vastaaminen...
Viime viikot ovat olleet muutenkin hiljaiseloa. Viime viikonloppuna emme tehneet yhtään mitään. Eero ja Jussi poistuivat kerran päivässä ulos puistoon, minä en sitäkään. Oltiin vaan ja möllötettiin sohvalla legojen ympäröiminä. Tänä viikonloppuna olemme olleet niinkin aktiivisia, että kävimme Colosseumin lähellä ihanassa Celimontanan puistossa. Leikimme Eeron kanssa avaruusraketin kapteeneita kaatuneella puunrungolla. Pikku Eino hihkui ja ihmetteli aurinkoisen iltapäivän valoja ja värejä. Niin lämmintä oli vielä, että ihmisiä istui piknikillä vilteillään kitaroiden ja viinipullojen kanssa.
Nyt on muutenkin ollut ihmeen kauniita, aurinkoisia päiviä jo monta monta peräkkäin. Syksy kauneimmillaan täällä.
Eero oli viime viikolla kovassa vatsataudissa, josta tosin toipui nopeasti. Tällä viikolla olemme pitäneet tervettä lasta muutaman päivän kotona (ja eläintarhan matelijatalossa), kun päiväkodissa on ollut niin paljon lapsia sairaina. Ikuisuuksia ei kuitenkaan voi leikkiä kotona legoilla (lapsen itsensä mielestä kyllä voisi), joten ensi viikolla Eero menee takaisin possupöpöjä hakemaan. Jospa kotona vallitseva armeijakuri käsienpesussa auttaisi hiukan.

Pikkuinen Eino on tässä lähellä, tuhisee kantoliinassani parhaillaan, pää vinossa. Heräsi juuri sängystään johonkin mystiseen itkuun, joka kuitenkin loppui leikattuna kun pääsi syliin. Ongelma on vain siinä, että en onnistu laskemaan herraa takaisin sänkyynsä; herää lähes aina siinä vaiheessa... Muuten vauvaelämään kuuluu uusia osaamisalueita: Eino on vihdoin oppinut kääntymisen jalon taidon ja pyöräyttää ketterästi tanakan peppunsa kattoa kohti aina, kun lasken hänet selälleen. Kovasti kiinnostaa myös tarttua kaikkeen ja tutkia maailmaa pienillä ikenillä. Tämänpäiväinen sormiruokakokeilu omenalla oli menestys.

Jussi ja Eero ovat jo nukkumassa luettuaan Pekka Töpöhäntää iltakirjaksi. Illat ovat pimeitä täälläkin. Pian on joulukuu.
2 kommenttia:
Kiitos kiitoskortista, Eino on kuvassa niin iloinen ja suloinen veikkonen! Anni herkistyi välittömästi: "Tää on Annin vauva!". Kortti on välillä jopa peitelty nukkumaan muiden vauvojen viereen nukensänkyyn.
Aaro lähettää Eerolle terveisiä, vaikka ei edelleenkään ole ihan varma siitä, mitä ne ovat. "Mikä terveinen? Postiinko laitetaan?" Legoalus on hieno, ajaton ja universaali!
Toivottavasti unet palaavat teille pian. Jos niitä näkyy täällä, lähetän sinne päin.
t. Tiina
Hei Tiina,
ihana Anni. Eero lähettää myös Aarolle takaisin terveisiä! Legoaluskehut ilahduttivat pientä rakentajaa. Nyt lukemaan sille Töpöhäntää.
t. uninen Johanna
Lähetä kommentti