Paluu arkeenkaan ei ollut hullumpaa, koska arjen sijasta pääsin Fiumicinon lentokentältä suoraan Jussin, Eeron ja faarin kyytiin kohta Toscanaa. Italialainen maaseutu on juuri niin kaunista kuin Lonely planet -kirjan kannessa. Aaltoileva maasto, oliivipuuviljelmät, antiikkiset pienet kukkulakaupungit ja luostarit putoamaisillaan jyrkänteen reunalta. Liikenne on kuitenkin kaistapäistä; ihmiset ohittelevat kuin viimeistä päivää. Vaikka mielelläni kaasuttelisin Roomassa pienellä elegantilla Vespalla, sitä varten tarvittava ajokortti houkuttelee yhä vähemmän. En käsitä, miten ihmiset ottavat liikenteessä niin suuria riskejä ja jaksavat silti miettiä, onko rypsiöljy terveellisempää kuin oliiviöljy.
Jussin täti Outi perheineen vietti jo toista viikkoa pienessä Sansepolcron kapungissa, jonne meillekin oli varattu yöpaikka. Italia on täynnä Agriturismoja, eräänlaisia bed and breakfast- paikkojen ja majatalojen yhdistelmiä. Sansepolcron La Conca oli kuitenkin löytö. Pienin oli kovin onnellinen seuratessaan 9-v. Artturin sukellusnäytöksiä ja kirmatessaan pippeli heiluen ympäri uima-allasta.
(Tämä otos jatkaa viimekertaista voimistelukuvasarjaa.)Seuraavana päivänä suuntasimme vaihteeksi vuorille. Koska blogimme alkaa painottua yksipuolisesti luontoretkeilyyn, lupaan, että nämä ovat viimeiset vuoristokuvat vähään aikaan. Päiviemme enemmistö on (Jussin suureksi suruksi) kuitenkin muuta kuin lintuja ja perhosia. Siitä muusta taas enemmän parin päivän päästä.
(Tällä viimeisellä kuvalla on nimikin: alfaurokset. Kiitos faari Eeron hyvästä hoidosta!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti