Sitä paitsi: viikonloppu oli huikean kaunis. Sunnuntaina ajelimme Abruzzon Apenniineille. Campo Felicen pikku hiihtokeskuksessa Johanna kävi laskemassa pari kertaa lumilaudalla. Aika hyvältä näytti touhu. Aurinko tosin porotti niin häikäisevän kirkkaasti, että päätimme Eeron kanssa vetäytyä varjoon kaakaolle.
Tänään töiden päälle kävimme Ikeassa ostamassa vuodesohvaa. Sitä samaa kuin kolme kertaa aikaisemminkin. Ei tullut kauppoja vieläkään, vaikka kuinka aanailtiin ja koepötköteltiin. Eero jaksoi urheasti huvittaa itseään pomppimalla Huddingelta Beddingen kautta Börringelle ja takaisin, vai mitä skoonelaispitäjiä siellä tällä kertaa kaupattiinkaan. Lopulta oltiin taas kerran niin kypsiä, että käveltiin (melkein) suoraan kassalle ja Bottega Svedesen kautta parkkihalliin.
Salarian konsulitien liikennevaloissa mietin jälleen kerran Ikean ällistyttävää nerokkuutta. Nokiaa sitä luullaan japanilaiseksi, mutta Ikean sinikeltaiseksi kloonattu peltikortteli saa koko kansankodin vaikuttamaan yhtä aikaa sekä täydellisen fiksulta että sympaattiselta. Ruokakaupasta tarttuu mukaan knäckebrödiä ja lingonsaftia. Kassalla tulee melkein avauduttua edellä jonottavalle, miten olimme siellä mekin, 650 hienoa vuotta.
Sitten muistin Johannan huomion siitä, miten ruotsalaisissa käsityölehdissä neuvotaan virkkaamaan kukkaruukuille pitsiset koristepussit. Ei jumalauta. Tiesi se Suomen sota sittenkin paikkansa.
Valot vaihtuivat. Ribban-kehykset kolisivat Volvon takakontissa.
1 kommentti:
Buona sera!
Berlinossa puurretaan viimeistä (kirkkoon kuulumattomat kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen että todella viimeistä) viikonloppua väitöskirjoja. Torstaina mennään Englantiin, kyydissä muutama kappale valmiita kirjoja. Anna-Kaisa on uhannut nokittaa ja pistää omansa postissa Suomeen jo ennen sitä.
Onpas mainioita blogijuttuja, meidänkin täytyy aktivoitua omamme kanssa. Ikea-analyysi lämmitti erityisesti mieltä. Töissä tanskalaiskollega lähetti männä viikolla linkin berliiniläiseen vasemmistolehteen, jossa kerrottiin tanskalaisten syyttävän Kampradin valtakuntaa kulttuuri-imperialismista, koska kaikilla jalkojen pyyhkimiseen liittyvillä tuotteilla on tanskalaisen paikkakunnan nimi.
Mitähän siitä sitten pitää ajatella, että Ikea myy tuolinpäällystyynyjä, joiden nimi on Ritva?
Lähetä kommentti