Kohokohta oli tänään päivä rannalla. Rannallapa hyvinkin. Ilmasto on kyllä kärkipäässä näitä-asioita-tulemme-Roomasta-kaipaamaan -listassa. Mukana oli Einon kaveri Elias vanhempineen eli ruotsalainen ystäväperhe. Aurinkoa, hiekka- ja aaltoleikkejä, tuulta ja lounaaksi rantaravintolassa tuoretta kalaa.
Muuten tänne kuuluu arkea. Iso V etenee pienin askelin koko ajan. Aamuisin istun kahvilassa pohtimassa konditionaalin merkityksiä ja muita suuria kysymyksiä. Mikä on itse asiassa yllättävän mukavaa. Olen siis löytänyt näin loppuvaiheessa sisäinen tutkijani, jo oli aikakin. Tai ehkä kyse on ennemmin siitä, että maailma ei voi olla täysin paha paikka, jos joillakuilla on aikaa kirjoittaa artikkeleita kielellisistä ilmiöistä, joilla ei ole mitään rahallista sovellusarvoa ja jos minulla on aikaa lukea näitä artikkeleita ja mahdollisuus saada siitä (apu)rahaa.
Loppukevennykseksi tällainen lifestyle-kuva siististä kodistamme ja pienestä möhömahasta. Buona settimana bianca eli hyvää hiihtolomaa sinne arktisiin olosuhteisiin!
2 kommenttia:
Moikka! Hieno, hieno kakku! Poikien äitinä arvaan, että tuollainen olisi supersuosikki myös meillä. Nim. pienimmän 4-vuotisjuhlat kohta ovella.
Ja ajatella, että te olette jo olleet rannalla. Me pukeudumme vielä visusti villaan. Ilma on kylmä, mutta onneksi aurinko paistaa lähes joka päivä ja keväthanget hohtavat.
Paljon terveisiä teille!
t. Pia, Jukka ja pojat
Usein se on niin, että aikuisten antikohokohta on lasten kohokohta. Ilmiötä kutsutaan sukupolvien väliseksi kuiluksi. Kaikesta päätellen siis hyvät juhlat.
terv. F & F
Lähetä kommentti