Eino on nyt kaksi ja puoli kuukautta. Joku jossain ylhäällä kuuli toiveeni, sillä saimme rauhallisen vauvan. Einolla ei ole kiire lähteä liikkeelle (Eero samanikäisenä jo kääntyili). Eino köllöttelee. Eino katselee.
Eino tykkää erityisesti katsoa erilaisia kuvioita. Jos Einoa kovasti itkettää - masuvaivoja on Einollakin, mutta selvästi vähemmän sen jälkeen kun antibioottikuuri loppui -, kannattaa hänet viedä katsomaan jotain graafista kuviota. Vaikka Jussin kravattia. Tai tilkkutäkkiä. Tai Eeron Muumi-pussilakanaa. Tai ryijyä. Varmin valinta on olohuoneen kattolamppuun jääneet joulukoristeet (miksi turhaan ottaa niitä pois, kohta on taas joulu), hopeanväriset pallot. Niiden hiljaiseen heiluntaan Eino yleensä rauhoittuu. Alla olevassa kuvassa Eino hihkuu palloille.
Eino kulkee usein kantoliinassa. Joka aamu Eino saattaa Eeron eskariin liinassa ja nukkuu siinä aamu-unet. Ja sanottakoon italialaisista mitä pahaa tahansa niin vauvarakkaita he ovat. Mietin, tuleekohan Eino koskaan saamaan myöhemmin elämässään niin ylenpalttista ihailua kuin 2-kuukautisena Italian mammoilta. "Che spettacolo!", totesi nuori nainen eilen nukkuvasta Einosta. "Ma ha solo due mesi? ihmetteli toinen täti. "Si, lo so, è grande", myöntelin. "No, non è grande, è enorme", julisti täti. (62 cm ja 5700 gr viimeisimmän mittauksen mukaan).
Eino nukkuu suhteellisen hyvin. Vatsallaan olo auttaa. Jossain vaiheessa Eino heräili vain kerran-kaksi yössä, nyt sentään useammin. Äitikin saa kuitenkin yleensä tarpeeksi unta.
Alla olevassa kuvassa Eino ja Einon isoveli juttelevat. Eero on ottanut Einon hyvin vastaan. Pitää seuraa vauvalle ja aidosti tykkää siitä.
Eino on ihana. Jos voisin, pysäyttäisin ajan tähän.
3 kommenttia:
Hei!
Ihana loppukommentti tuo ajan pysäyttäminen. Eino on niin suloinen kuvissa ja Eero on kasvanut huimasti.
Paljon terveisiä Helsingistä sinne. Täällä paistaa tänään aurinko ja se tuntuu sydämessä asti.
Halauksin,
Kaarina
Ihana kuulla että arkenne on asettunut ja Einon masuvaivat vähentyneet! Einon kuvat ja touhut muistuttavat hellyyttävän paljon meidän Einarin vastaavia, eikä ihme, eihän ikäeroa ole nimeksikään. Meilläkin on ihanan rauhallinen ja tyytyväinen poika. Inkeri sen sijaan vaan kiihdyttää, ja mustasukkaisuutta on enemmän kuin pienen tytön harteille toivoisi. Ei ole helppoa olla uhmaikäinen tuore isosisko, joka on vasta alkumetreillä tunnetaitojen opettelussa.
Kantoliinakyydistä vielä: on huvittavaa (välillä suorastaan ärsyttävää), miten paljon huomiota ja ihailua kantoliinavauva saa osakseen tuolla kaduilla ja kaupoissa, myös Suomessa. Vaunujahan ei noteeraa kukaan!
Hyvää syksyä teille - vaiko vielä loppukesää? Täällä ainakin on jo syksy ja syysmyrskyt alkaneet.
Saara
Hei,
kiitos kauniista sanoista ja onnitteluista Kaarina, Tommi ja Saara. Saara, mustasukkaisuutta on alkanut ilmetä täälläkin... hyvää arkea, voimia kiireisiin ja muihin koitoksiin ja halauksia takaisin!
Lähetä kommentti