On ollut vaikea tarttua uudestaan väitöskirjaan. Ei ole yhtään tehnyt mieli. Viime viikolla luin ohjaajien kommentit ja tällä viikolla olen ollut vain lasten kanssa. Huomenna Eeva-lastenhoitaja tulee leikkimään aamupäiväksi Einon kanssa ja minun on tarkoitus aloittaa tekstin muokkaus. Ehkä se taas siitä. Sitä paitsi töiden välttely ei ole hyväksi ihmiselle. Jos ei tee töitä, ei pysty nauttimaan vapaa-ajastakaan, ja se olisi sääli. Aamen.
Mutta varsinaiseen asiaan siis; tarkoitus oli vain piipahtaa täällä laittamassa pari kuvaa salaisesta niitystä ja Einosta. Se niitty löytyi tänään iltapäivällä Adan puistosta. Eero oli kutsuttu leikkimään hollantilaisen luokkakaverin luo koulun jälkeen, joten meillä ei Einon kanssa ollut kiire mihinkään. Lisäksi tänään on ollut vielä täysi kesä, mutta huomisesta alkaen epävakaistuu. Sovimme siis ruotsalaisen ystävän Pernillan ja pikku Eliaksen kanssa piknikin Adan puistoon.
Adan puisto on Rooman keuhkot. Valtava puisto, jonka metsiin olen kerran eksynyt; jossa on useampia lampia ja leikkipuistoja ja isoja aukeita, joilla pelata jalkapalloa ja joille leiriytyä porukalla. Niityt ovat aurinkosäällä liiankin tiheinä ihmisistä. Mutta Pernilla näytti minulle aarteen: korkealla piilossa metsän keskellä on toinen niitty. Iltapäiväaurinko paistoi siellä puiden lomasta, nurmikko oli valkoinen belliksistä ja aukealla oli vain pari ihmistä ja pari hevosta meidän lisäksi. Satukirjamaisema. Pari tuntia salaisella niityllä rentoutti kuin pitkät päiväunet. Niin että ei tämä ollut mikään turha postaus ("Taas se laittaa niitä samoja puistokuvia, hohhoijaa. Eikö siellä Roomassa ole parempaakin nähtävää?") Puistot ovat kuulkaa tärkeitä, niityistä puhumattakaan.
Sitä paitsi Eino on ihana. Se selostaa lakkaamatta näkemisiään ("ihminen ajaa autoa") ja tekemisiään ("Eino onkii", "Eino rakentaa majan", "Eino auttaa äitiä"), käyttää suvereenisti adverbeja ("Eerolla on joskus liivi"); osaa siis käytännössä ilmaista itseään ihan ongelmitta. Se kutsuu itseään milloin Ailaksi (täysi mysteeri, mistä nimi tulee), milloin Sinuksi (tulee kysymyksestä "mitä sinulle kuuluu?"), milloin Ilmariksi (tulee siitä kun mummi kutsuu pappaa: Ilmariii...), milloin Isoksi Pojaksi ("Iso poika laittaa repun selkään ja menee kouluun"). Se on rohkea menemään omia polkujaan mutta ujo tutustumaan toisiin. - Sen pienen tyypin kasvua on etuoikeus seurata.
ps. Lukeeko tätä laiminlyötyä blogia enää kukaan? Huhuu?
8 kommenttia:
Huhuu! No varmasti lukee.Joka ikinen päivä.
F
Anna-Kaisa lukee näitä tarinoita hymy huulilla täältä Bogotásta käsin. Halauksia teille, rakkaat ystävät!
Hei Johanna ihanainen,
kyllä tätä blogia aina välillä luetaan. Tuo heppakuva oli ehkä ihaninta näkemääni pitkään aikaan. Joka paikassa pitäisi olla tuollaisia puistoja ja hevosia.
Halauksin,
Kaarina
No kyllä! Ainakin kerran viikossa käyn innoissani tsekkaamassa, josko olisi tullut uusia ihania kuvia tai kertomuksia Roomasta!
P.S. Rooman väelle tiedoksi, että mun kahvila aukeaa Raumalle ensi kuussa. En malta odottaa että tuutte käymään! :)
Siri
Lukee! Ja katselee sanattomana suloisia kuvia. Onpa kiva kun palaatte Suomeen! Onnea viimeisiin väikkäriponnistuksiin ja terveisiä pojille. Kuulumisiin - on paljon päivitettävää...
t. Tiina
Joo, ehdottomasti. Innolla katsastan onko uusia kuulumisia ja kuvia julkaistu. Toivon myos etta jatkat blogia myos suomesta kasin! Me ollaan juuri palattu lomalta, reissattiin pari viikkoa hondurasissa. Suunnittelemme kovasti loppu kevaan aikataulua johon toivon pian enemman selkeytta. Paljon terkkuja kevaisesta amsterdamista. Jo
Täällä satunnainen, mutta sitäkin innokkaampi lukija! Eino on ihan kuin Eero silloin kun asuitte täällä :) Terveisiä koko perheelle.
T: Tuula
Hei ihanat,
kiitos kommenteistanne! Kiva, että vielä käytte täällä :-). Jatkan siis säännöllisen epäsäännöllistä kirjoittamista (vielä 2 kuukautta).
Lähetä kommentti